Alkion elämä

Kirjoittaja:

Aulis J. Alanen

 

Alkusanat

Viitisen vuotta sitten taivutettiin minut kirjoittamaan Santeri Alkion elämäkerta. Saatuani »siunauksen» vanhalta osakuntatoveriltani, Alkion pojalta hovioikeuden presidentti Paavo Alkiolta, rohkenin ainoana kokemuksenani tältä alalta Hannes Gebhardin elämäkerta, yrittää valaista nimekkään maakuntalaiseni vaiheita. Olin täysin selvillä siitä, että tehtäväni oli vaikea, ja olin toistuvista pyynnöistä ryhtynytkin siihen aluksi suuresti epäillen. Niilo Liakan ja M.E.Mäen pienoiselämäkerrat, Paavo Tuomarin luotaus »Santeri Alkion yhteiskunnalliset aatteet» ja Jaakko Nummisen erinomainen »Suomen nuorisoseuraliikkeen historia I» ovat jo osaltaan rohkaisseet minua yrittämään, joskin ovat myös kiristäneet oman työni vaatimuksia.

Tehtäväkseni on näet nyt annettu mahdollisimman monipuolisesti, n. 50 painoarkin laajuisella elämäkerralla, pyrkiä kuvaamaan Santeri Alkiota ihmisenä, kirjailijana ja sanomalehtimiehen, nuorisokasvattajana, puoluejohtajana ja keskeisenä maansa palvelijana suurten ratkaisujen aikana valottaakseni täten Alkion merkitystä Suomen historiassa. Tämän ohella lienee tarkoituksena myös selvittää, mitä ns. »alkiolaisuus» todella on merkinnyt ja merkitsee.

Tutkimustani varten on jo mainittujen painotuotteiden ohella käytettävissä hyvinkin runsas lähdeaineisto, jota on karttunut aivan painatusvaiheeseen saakka. Lähes keskeisimpänä pitäisin Alkion omia (fragmentaarisia) muistiinpanoja näiden pääteostensa valmisteluvaiheesta 1890-luvun alusta ja sittemmin erityisesti päiväkirjaa Suomen kohtalovuosilta 1917-22. Nämä ovat hovioikeudenpresidentti Paavo Alkion hallussa (viimeksimainitut myös filmeinä valtionarkistossamme). Muitakin tilapäisiä muistiinpanoja on ja antoisia ovat myös eri julkaisuissa (mm. Ilkassa ja Pyrkijässä) Santeri Alkion omakohtaiset »muistelukset», sekä aivan erityisesti hänen laaja, n. 7 000 kirjettä (eri henkilöiltä ja laitoksilta) ja jonkin verran Alkion omia kirjekonsepteja käsittävä kokoelmansa. Tämä valtava kokoelma, jonka käytön presidentti Alkio vaivaa ja aikaa vaativalla rekisteröinnillään on tehnyt mahdolliseksi, on nyt pääasiallisesti siirretty Vaasan maakunta-arkistoon. Se on kuitenkin kirjoittamisen keskivaiheilta ollut sijoitettuna valtionarkistoomme, mikä on suuresti helpottanut käyttöä. Presidentti Alkion kanssa pääasiallisesti tämän aineiston pohjalla ja muutenkin pulmien esiintyessä käydyt keskustelut, hänen huomautuksensa käsikirjoitukseeni, ja hänen lopuksi toimittamansa harvinaislaatuiset valokuvat ovat nyt tehneet mahdolliseksi teoksen valmistumisen tähänkin asuun.

Tietenkin olen kiitollinen niille muille lukuisille henkilöille, joista useimmat ovat olleet Santeri Alkion aikalaisia jopa työtovereita nuorisoseuratyön ja politiikan saroilla, ja joilla on ollut selviä muistikuvia Santeri Alkiosta, patriarkasta, »isästä», jopa »suurmiehestä», jonka arvon maanviljelysneuvos Juho Koivisto empimättä antoi Alkiolle vähän ennen hiljattain tapahtunutta poismenoaan. Hänen ensiksimainittujen M.E.Mäen ja Paavo Tuomarin lisäksi haluaisin nimetä erityisesti kouluneuvos Vihtori Mäkelän opetusneuvos Urho Kittilän ja maanviljelysneuvos Jalo Lahdensuon. Alkiota kirjailijana alkoi tutkia rehtori Iivari Rantala-vainaja joka ystävällisesti jätti jonkin verran materiaaliaan käytettäväkseni. Nuorisoseuratyön saroilta ovat johtavissa tehtävissä toimineet Jenny ja Martti Alpiranta, jopa iäkäs Matti Rajamaa kantaneet kortensa kekoon täydentäen Jaakko Nummisen, M.E.Mäen, Paavo Tuomarin ym. piirtämää kuvaa. Vanha Mäki-Matti toivotti oikein talonsa portailta siunausta työlleni. Sitä onkin tämän elämäni raskaimman tutkimus- ja kirjoitustyön tiimoilla tarvittu. Kaikki eri aloilta hankittu tieto — suurimmaksi osaksi »yleissivistystä» — ja kokemus on tarvittu ja pohjalaissisua lisäksi.

On näet kuitenkin todettava, että edellä mainitsemani henkilöt ovat pääasiallisesti elävöittäneet tutkimustani, joka perustuu silti vahvan dokumentoinnin pohjalle. Siitä ovat pitäneet huolta sisältörikkaat Laihian kirkonarkisto,. nuorisoseurojen arkistot, keskustapuolueen ja maalaisliiton arkisto ryhmä- ym. pöytäkirjoineen ja asiakirjoineen, valtiopäivien asiakirjamateriaali, joka onneksi on valtaosaltaan painettu, valtionarkistomme, SKS:n ja HYK:nkin kirje- ym. kokoelmat — mainitakseni vain tärkeimmät valtavasta ainesmäärästäni.

Yhtenä päälähteenäni on tietenkin ollut Santeri Alkion valtava ja monipuolinen tuotanto, joka on määritelty ainakin 20 000 tavallisen painosivun laajuiseksi. Ihminen puhuu sittenkin parhaiten töissään, varsinkin Alkion tapainen julistaja ja taistelija. Yksin Ilkka ja Pyrkijä todistavat hänen uupumatonta uskoaan, ahkeruuttaan ja työkykyään. Kaikessa Alkion kirjoitetussa niinkuin puhutussakin sanassa on tähtäimenä »hyvän ihmisen ja kunnon kansalaisen» kasvattaminen. Sitä miten hän halusi tämän tapahtuvan tämä teos erityisesti yrittää valaista. Tiedän hyvästä tahdostani huolimatta sen heikkoudet, mutta toivon sen silti antavan lukijoilleni — nykyajan ihmiselle — kuvan tästä taipumattomasta taistelijasta — ja kärsivästä ihmisestä kaikessa uljuudessaan. Heikkouksiakin hänellä oli, mutta vähän. Tuomitkoon lukija itse ja harkitkoon onko Alkiola nykyajallekin jotain sanomista.

Tämän teoksen valmistuttua haluan myös erityisesti kiittää toimikunnan puheenjohtajaa päätoimittaja Veikko Pirilää, ensinnäkin horjumattomasta luottamuksesta työni onnistumiseen ja toiseksi suuresta alttiudesta ja valmiudesta sen tasoittamisessa. Kaikille muillekin työhöni suopeasti suhtautuneille parhaat kiitoksena unohtamatta Werner Söderström Osakeyhtiön virkailijoita ja erityisesti vaimoani.

Helsingissä toukokuulla 1976

Aulis. J. Alanen

Toimikunnan sana

Santeri Alkion elämäntyötä ja hänen merkitystään kansanvalistus- ja nuorisokasvatustyössä, kirjailijana, sanomalehtimiehen sekä aatteellisena ja poliittisena johtajana on käsitelty monissakin suppeissa elämäkertakatsauksissa, hänen aatepolitiikkaansa arvioivissa kirjasissa ja itsenäisyyshistoriaamme liittyvissä yhteyksissä. Kokonais esitys hänen elämäntyöstään ja historiallinen arviointi sen merkityksestä yhteiskunnalliseen ja valtiolliseen kehitykseen on kuitenkin puuttunut.

Ajatus Santeri Alkion koko laajaa ja monitahoista elämäntyötä esittävän henkilöhistorian aikaansaamisesta virisi Keskustan Lehtimiehet ry:n piirissä 1960-luvun loppupuolella. Yhdistyksen johtokunta esitti suunnitelman Keskustapuolueen hallitukselle, joka kesäkuussa 1969 nimesi toimikunnan valmistelemaan hankkeen toteuttamista. Tämä toimikunta, johon nimettiin lehtimiesyhdistyksen silloinen puheenjohtaja päätoim. Veikko Pirilä, silloinen järjestösiht. Pentti Kurunmäki ja toimittaja Paavo Tuomari, päätyi esittämään teoksen kirjoittajaksi professori Aulis J. Alasta, jolla toimikunnan mielestä oli tähän työhön useita erityisiä edellytyksiä. Hänen isänsä oli Santeri Alkion työtoveri nuorisoseuraliikkeen varhaisvuosina, Alanen on historiantutkijan perehtynyt myös laajasti Etelä-Pohjanmaan ja Laihian historiaan, hänellä on lisäksi kokemusta henkilöhistorioitsijana. Toimikunta halusi saattaa työn nimenomaan historiantutkijan tehtäväksi, jotta kokonaiskuva Santeri Alkiosta ja hänen merkityksestään valottuisi mahdollisimman objektiivisena.

Hovioikeudenpresidentti, oikeustiet. tohtori hc. Paavo Alkio, jonka hallussa olivat hänen isänsä monituhatlukuinen kirjekokoelma ja runsaasti muuta, aikaisemmin tutkimuksen ulottumattomista ollutta ensiarvoisen tärkeää asiakirjamateriaalia, yhtyi toimikunnan ehdotukseen teoksen’ kirjoittajasta. Senjälkeen kun Santeri Alkion entinen kustantaja Werner Söderström Oy ilmoitti olevansa halukas ottamaan teoksen kustannettavakseen, valmisteleva toimikunta jätti työja kustannussuunnitelman Keskustapuolueen hallituksen vahvistettavaksi.

Puolueen hallitus hyväksyi suunnitelman ja asetti työn toteuttamista varten Santeri Alkion Historiantoimikunnan, johon puheenjohtajaksi nimettiin päätoimittaja Veikko Pirilä, sihteeriksi tiedoituspäällikkö Pentti Kurunmäki ja jäseniksi toimittaja Paavo Tuomari ja järjestösihteeri Elias Rintala, sekä puolueen talouspäällikkö, ensin ekonomi Reijo Vähätiitto ja hänen jälkeensä varat. Eero Rantakokko. Suomen Nuorison Liiton edustajaksi toimikuntaan kutsuttiin pääsihteeri Juhani Yli-Rantala.

Teoksen kustannussopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1971. Teoksen arvioitiin valmistuvan vuoden 1974 loppuun mennessä. Materiaalin runsaus ja sen aiheuttamat pulmat pakottivat kuitenkin hidastamaan alkuperäistä aikataulua niin että työ valmistuu nyt Maalaisliitto—Keskustapuolueen 70 vuotisen toiminnan juhlavuotena.

Työn nyt valmistuttua Historiatoimikunta esittää kiitoksensa erityisesti Keskustapuolueen puheenjohtajalle, tohtori Johannes Virolaiselle, joka on seurannut mielenkiinnolla ja asiantuntemuksella työn vaiheita. Hyvin merkittävä on ollut opetusneuvos Urho Kittilän teoksen kirjoittajalle antama tuki. Historiatoimikunta tuntee kiitollisuutta tietorikkaan veteraanin aktiivisuudesta hankkeen toteuttamisessa. Useat muutkin Santeri Alkiota lähellä olleet kansalaiset ovat antaneet teoksen kirjoittajalle ansiokasta apuaan, mistä myös historiatoimikunta esittää kiitoksensa.

Opetusministeriö on tukenut taloudellisesti historiahanketta. Sille, samoinkuin avustuksen myöntäneelle SOK:lle, historiatoimikunta esittää kiitoksensa.

Parhaimman kiitoksensa Historiatoimikunta osoittaa teoksen kirjoittajalle, professori Aulis J. Alaselle. Suuri työ on nyt saatettu loppuun ja toimikunta on vakuuttunut siitä, että käsillämme on teos, joka on luettavissa merkittävimpiin kansallisen historiamme henkilökuvauksiin. Suuri suomalainen, eräs historiamme merkittävimmistä miehistä on saanut elämäntyönsä arvoisen kirjallisen muistomerkin.

Helsingissä 15.12.1975

SANTERI ALKION HISTORIATOIMIKUNTA