Tulin Helsinkiin. Asetuin asumaan Hospitsiin. Isäni kuolinpäivä. Hän kuoli Helmik. 14. 1882.
Ensimäisenä tapasin Perälän, sitten tuli Aaltio. Kutsuin johtaja Suomalaisen ja neuvottelin hänen kansaan siitä, että saisimme E.K.O.Yn järjestetyksi ilman konkurssia. Sain hänet innostumaan asiaan. Sitten olin puheessa johtaja Jäntin kanssa Porvoosta, puhelimessa. Sovimme että hän tulee tänne illalla.
Kieltolakiliiton johtokunnalla oli suuri kokous.
Johtaja Jäntti tuli illalla. Oli erinomaista tavata häntä. Sovimme siten uusista kustannus-tuotteista siten että hän ilmoitti V.S.oyn olevan valmis painattamaan ja kustantamaan kaikki teokseni mitä kirjoitan. Hän tekee voitavansa ostaakseen E.K.O.Yn pesästä kootut teokseni. Sen lisäksi pyysin hänen ostamaan Nikkisen ja Leinosen kirjat. Lupasi. Huomenna hän tavottaa johtaja Suomalaista ja Aaltiota, että saataisiin yhtiö järjestetyksi ilman konkurssia.
Tätä ennen sain valtioneuvostossa kokoon Liakan, Vennolan ja Mantereen. Tehtiin pöytäkirja jolla valtuutettiin Aaltio ja Hällfors lakimiehen avustamana järjestämään konkurssin peruutus, vaatien Raittiuskansan Kirjapaino luopumaan takavarikosta ja laittamaan yhtiö velkoojain hallintoon ja ilman konkurssia myydään varasto.
Huomenna vielä käyn johtaja Pellisen luona.
Elleivät nämä toimet voi auttaa asian järjestelyyn, niin että jutusta selvitään ilman konkurssia, enempää en voi. Huomen illalla matkustan kotiin.
Jäntin ja Perälän kansa juttelimme klo 11.sta. Jäntti tilasi jouluksi uuden kirjan ja minä lupasin kirjoittaa romaanin.
Tämä päivä on vienyt suuren osan taakastani. Takausteni suunta on 25 tuh., sen voin maksaa, mutta nyt olen löytänyt tässä kurjassa jutussa pohjan jalkaini alle. Epämääräisyyden levottomuus on poissa.
Mutta kun ajattelen kuinka vetelästi nämä herrat ovat hoitaneet tuon yhtiön asioita, pudistuttaa. Ja minä tulen uudestaan siihen, että aatteenmiesten ei saa ruveta hoitamaan affääriasioita, vaan se on jätettävä liikemiehille.