Keskiviikkona 12. Maalisk.

Kotona. Koko päivä itselleni! Ihanaa. Luen Voionmaan uutta teosta. Vaan minun täytyi sittenkin kirjoittaa! Annoin parlografissa Ilkkaan ’’välikysymyksen’’ hallitukselle Törngrenin suht. ahvenanmaalaisten vaatimuksiin. Huomiseen kirjoitin ’’Ahvenanmaakysymys ei kuulu Pariisin kongr.’’ sekä ’’Kordelinin rahasto’’ ja vielä pariksi päiväksi ’’Vuosi takaperin!
No nyt on ilta vapaaksi!
Olen pyytänyt Kivimäkeä olemaan Ilkassa tämän viikon.
Ministeri Erkko kirjoitti minulle tänään. Hän on huolissaan uuden hallituksen kokoonpanosta ja huomauttaa maalaisliiton lisääntyvästä edesvastuusta – asia, jonka me kyllä tunnemme ilmankin.
Mutta hän kehoittaa minua kääntymään Ståhlbergin puoleen kehoituksella, että hän ajattelisi jo ministeristön muodostamista.
Minä tuskin sitä teen. Se on nuorsuomalaisten tehtävä, sillä eihän Ståhlberg ole maalaisliittolainen!
Mutta siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että kolmen suomalaisen porvaripuolueen olisi yhdessä muodostettava hallitus.
Siveellisestä mädännyksestä Pietarissa, Berlinissä, Hamburgissa, Lontoossa, antoi Pihkala kamalan kuvan. Sotilaat tulevat siveellisesti rappeutuneina sotatantereelta, tuovat mukanaan aasialaisen syfiliksen, naiset ovat aivan hulluina miesten perään. Näissä suurkaupungeissa tapahtuu siis se kulttuurin lopullinen vararikko ihmismädännyksenä ja siveyden häviönä.
Kuinka oikeata onkaan maalaisliittolaisohjelma ja tarkoitusperät olleet alusta alkaen! Nyt ne alkavat kirkastua, elämä itse ne todistaa. Ihmiset on vapautettava suurkaupunkien hirmuvallasta ja vietävä takaisin maalle.