Keskiviikkona 7. Elok.

Ryhmän edustajat olivat olleet von der Golzin luona, jossa esitettiin lausunto ryhmän kannasta. Von der Golts[in] lausunnot sekä edustajamme kyselyt selostan jälempänä.
Luopajärvi: meidän on nyt tarkistettava perusteluamme siitä, millä tavalla me ratkaisemme kantamme m.m. Vienan Karjalaan nähden. Lausunnossamme selvästi tuotava ilmi se, että monarkistinen hallitusmuoto, joka meillä nyt on, on etupäässä sisällisesti luja kansanvaltaisia pyrkimyksiä vastaan. – Juutilaisen ja Joukahaisen kantaa ei tiedonannot ole horjuttaneet. Saksa aikoo käyttää Suomea hyökkäysalueena ja pusertaa Suomesta kaiken mehun. Yhden tekevä, tuliko monarkia meidän omalla toimellamme, vai saksalaisten. Me emme voi asiain kulkua muuttaa. – Kallio ympärysvallat tekevät jo teitä Karjalassa Suomeen. Engl. tarkoitus on tulla Suomeen. Karjalan kysymyksessä jouduttu ahdinkoon. Persoonallisesti oli hän avuton Goltzin edessä: kuka olisi mies, joka astuisi sotaväen johtoon? Ei voinut vastata.
Täysistunnossa. Kamala painostus. Joukkokuume. Tasavaltalaiset nuorsuomal. yksi toisensa jälkeen peräytyvät.
Puheista ja yksityiskeskusteluista käy ilmi, että monarkistit aikovat asettaa voimaan 1772 vuoden Hallitusmuodon 38 §, sekä ryhtyvät valitsemaan kuningasta sen mukaan.
Harkitessamme kumpi näistä kahdesta vaihtoehdosta on pienempi paha, tulimme siihen, että jos vanha hallitusmuoto on voimassa, sitä voidaan toivoa uudistettavan, mutta jos nyt säädettävänä oleva astuu voimaan, sitä ei voida koskaan muuttaa.
Istunto jatkui illalla. Nyt puhuimme Hahl ja minä uudestaan, kun nuorsuomalaiset tasavaltalaiset yksi toisensa jälkeen julkisesti peruuttivat tasavaltalaisuutensa. Tätä pakoretkeä oli surkea nähdä ja kuulla. Ståhlberg johtajana sai katkeruudella nähdä miten hänen rivinsä harvenivat harvenemistaan, ei paikallaan kaatumisen, vaan porusuussa tapahtuvan pakoretken kautta.
Tultiin vihdoin äänestykseen. 32 äänellä 75 vastaan evättiin kiireelliseksi julistaminen. – Kieltämisen puolesta äänestimme, me maalaisliittolaiset kaikin, (paitsi Kallio ja Pehkonen) myöskin Ståhlberg, Erkko, Vekara, Särkkä ja Sinkko, Rosenqvist, Björk, Loukko ja Paasivuori.
Huutoäänestyksellä meni asia lepäämään yli vaalien.
Senaattori Paasikivi tavotti minua istunnon loputtua ja kysyi, puheeseeni viitaten, olisko mahdollista, että me, jos tulisi demokraattisempi hallitusmuotoesitys, katsoisimme mahdolliseksi hyväksyä kansanvaltaisemman monarkian? Vastasin, etten katso omasta puolestani sitä aivan mahdottomaksi, mutta tämä on yksityinen mielipiteeni. Hän otti siitä hanakasti kiinni. Sanoin, että me katsomme siinä tapauksessa velvollisuudeksemme vedota puoluekokoukseenkin, sekä asia riippuu alkuun panossa siitä mille kannalle ryhmä asettuu. Hän lupasi palata asiaan.