Lauant. 3. Lokak.

Vaasaan. Päivä alottaa myrskytuulen ja sateen merkeissä. Siitäkin on kulunut kesä ollut merkillinen, että kuusen huitturat ovat kasvaneet niin harvinaisen pitkiksi. Nuorissa kuusissa ne voivat olla 50–70 cm. Se on paljon yhdessä vuodessa.
Vaasassa tapasin Hampurissa virassa olevan Suomen merimiespapin Kunilan, joka oli matkustanut kotimaahan vanhan perheystävänsä, armeijanpäällikön kenraali Vilkaman kanssa. Pastori kertoi että Vilkamaa yritetään nyt väkisin suostumaan siihen, että hänet saataisiin nimittää ”erittäin hyvillä taloudellisilla eduilla” presidentin sotilasneuvonantajaksi. Mutta tämä on – tekemistä hänet tyhjäntoimittajaksi, sillä aikaa kun tulevasta armeijan päälliköstä tehtäisiin aktiivinen, toimitsija ruotsalaisten tahdon mukaan. Toissa iltana olivat he olleet kenraali Vilkaman luona hiljaisuudessa rukouksessa, pyytäen Jumalan ohjaamaan asia oikeaan suuntaan. Silloin soitettiin ovikelloa. Lähetti ilmoittaa että presidentin auto odottaa ulkona ja pyydetään Vilkama autoon. Hän meni. Siellä olivat: presidentti, Tulenheimo ja Lampén. Ajettiin jonnekin ja vannotettiin että Vilkama suostuisi, astuttuaan nyt virkaansa, pyytämään eroa, jolloin hänet nimitetäisiin tuohon korkeaan virkaan ”presidentin sota-asiain neuvonantajaksi” ja – luvattiin hyvin ”hyviä etuja” (!). V. tietysti ei suostunut tällaiseen, koska hän käsittää velvollisuudekseen seisoa paikallaan isänmaan puolesta ruotsalaisten vehkeitä vastaan.
Mutta hän oli tullut kotia sillä mielellä että hänet mahdollisesti sittenkin erotetaan ja nimitetään tuohon mahdottomaan kunniavirkaan jota hän ei ota vastaan, vaan pyytää eroaan.
Myöskin ministeri Lohi oli lähetetty häntä uskon veljenä taivuttamaan!
V. oli kertonut, että v. 1918 oli hän neuvottelussa Svinhufvudin ja Mannerheimin kanssa. Nämä vaativat häntä suostumaan aseelliseen Karjalan retkeen. Mutta hän epäsi jyrkästi pitäen aijetta mahdottomana ja mielettömänä. Silloin joutui hän epäsuosioon ja syrjäytetyksi.
Tänään oli jo lehdissä uutinen, että Malmberg oli saanut eron armeijan päällikön toimesta, sekä että kenraali Vilkama lähipäivinä, uudella päiväkäskyllä asetetaan virkaansa.
Naurettavan surkeata oli seuraava: Kun V. meni presidentin luo, otti pr. kovin yst. vastaan selittäen että on ollut kaikellaisia huhuja, mutta ei niissä mitään perää ole. Silloin V. pyysi päiväkäskyä, jolla hänet ilmoitetaisiin virkaansa palanneeksi. Mutta silloin vetäytyi pr. takaisin! Ei nähtävästi ollut siitä neuvonantajainsa kansa neuvotellut!
Surettava kuva.
Minä olen vakuutettu, että koko tuon liikkeen takana on ruotsalainen puoluemahti, joka pelkää Vilkaman suomalaisuutta ja upseerinuorisonsa tulevaisuutta.
Ja nyt pr. ja hallitus tanssivat tämän pillin mukaan.
Saa nähdä mitä tästä tulee. Minkälainen tulee olemaan päiväkäsky.
Relander-parka!