Lauant. 6. Syysk.

Virolaisia ja Lätin edustajia ei tullutkaan! Holsti ilmoitti että Englannin ja Ranskan taholta oli ilmoitettu että virolaisten halu neuvotteluihin bolshevikien kanssa näyttää keskeytyneen.
Engl. lähettiläs oli ilmoittanut pyrittävän siihen, että rauhankonferenssi keskeyttäisi kaikkien muiden asiain käsittelyn ja ottaisi selvittääkseen yksinomaan reunavaltioiden asioita.
Viron itsenäisyyteen suhtaudutaan nyt hyvin sympaattisesti.
Kernaasti suotaisiin, että Suomi alottaisi neuvotteluja reunavaltioiden kanssa.
6 milj. punnan lainahanke Englannissa on mennyt karille. Syynä oli se, ettei koemerkinnässä ollut tullut muuta kuin 1 milj. Siihen taas aiheena se, että firma, joka lainasopimuksen teki oli niin pieni ettei sillä ollut mitään omia varoja.
Lähettiläsnimityksiä toimitettiin tänään. Vastustin Enckelin ja Donnerin nimityksiä jyrkästi.
Armeijan ylipäällikkö-kysymys. Olin istunnon jälkeen pääministerin kanssa pitkässä keskustelussa armeijan ylipäälliköstä. Olen haistanut, että nykyään presidentti, Holsti ja pääministeri, arvatenkin myös Erkko, alkavat muodostaa neuvottelukuntaa, joka päättää asiasta jo ennen kuin ne tulevat valtioneuvostoon. Sellainen neuvottelu on varmasti ollut lähettiläistä. Sen olen kaikissa yleisneuvotteluissa pannut merkille.
Sellainen neuvottelu on ilmeisesti ollut myöskin jo sotaministerin, Vennolan ja presidentin, ehkä myös Erkon kesken sotaväen ylipäälliköstä. Ilmoitettiin jokupäivä sitten että on 3 ehdokasta, Löfström, Vilkama, Kivekäs. Näistä suosii presidentti Löfströmiä. Siksi, että sillä tyydytetäisiin ruotsalaisia! Minä sanoin jo aikasemmin pääministerille, etten missään tapauksessa voisi suostua ruotsalaiseen ylipäällikköön, koska se merkitsisi suomalaisten upseerien jatkuvaa syrjäyttämistä ja sotalaitoksemme jatkuvaa joutumista ruotsalais-monarkistisen vaikutuksen alaiseksi.
Nyt uudistin nämä mielipiteet. Sanoin, että tämä hallitus ei voisi siitä nimityksestä vastata. Mannerheimia on suvaittu hänen satumaisen kunnianousunsa vuoksi, mutta uusi ruotsalainen ylipäällikkö – se hajottaisi sotaväen liijan pahoin. Siihen ei voisi luottaa. Suomalaisten on nyt rohjettava pitää valta käsissään. Meidän on päästettävä irti ruotsalaisesta talutusnuorasta. Nimitetyksi voi tulla joko Kivekäs tai Vilkama. Mutta Ignatius on poistettava. Hän on kapinoitsija!
Pyysin että pääministeri toimittaisi ajatukseni presidentin tiedoksi. Hän lupasi. Sanoi olevansa kanssani aivan samaa mieltä, mutta – – näin, että suunnitelma oli jo toinen.
Arveli Vilkamaa sopivammaksi kuin Kivekästä, jota pidetään narrina ja venäläismielisenä. En tunne persoonallisesti kumpaakaan. Tiedän vain että he ovat suomalaisia.
Joku päivä sitten sain tärkeitä asiakirjoja, jotka osoittavat merivoimamme olevan aivan kurjassa tilassa.
Jos nyt kuitenkin tähänkin tärkeään toimeen nimitetään ruotsalainen, olen harkinnut, että silloin on minun jätettävä erohakemus – sillä minä en voi jäädä syntyvän nuorsuomalaisklikin marionetiksi.
Odottakaamme siis!
On lauantai-ilta. Olen niin yksin! Mieleni on painunut. Taistelu alkaa hieman tympästä. Toissa päivänä oli minun pakko ripittää sisäministerin esittelijäsihteeri Rimpeä. Tämä oli uhmannut Nyyssölälle että hän ja kaikki muut virkamiehet ovat kirjottautuneet kieltolain vastustusliittoon, että teidän ministerinne kuuluu juovan itsekin j.nep. Kutsuin tämän herran ja puhuttelin häntä hra Nyyssölän läsnä ollessa. Mies raukka vapisi. Luulen että hän ei enää rimpuile.
Tänään ilmoitettiin etsiväin eilen saaneen kolme ravintolaa kiinni väkijuomien tarjoilusta. Tänään jatketaan toisissa. Sitten napsautetaan.
Tällaisten ihmisten kanssa täytyy siis otella. Suuri yleisö on kapakkain puolella.
Mutta minä jatkan siksi kuin jaksan.