Molemmat päivät Lapualla E-P. Nuorisoseuran vuosikokouksessa. Erinomainen kokous! Läsnä noin 300–400 henkeä kaiken aikaa. Keskustelujen alustukset ja suureksi osaksi keskustelut kokonaan kansan nuorison omissa käsissä. Kokous kokonaisuudessaan osoittaa selvästi, että ollaan syventymässä ja laajentumassa. Minä puhun aineesta: ”voiko ihminen parantaa itseään” ja vastasin tietysti: voi! Luulen että onnistuin, sillä iltaman suuressa tungoksessa olivat kaikki hiljaa, niin että olisi kuullut kärpäsen surinan. Tunsin ajattelevani hyvin selvästi. Leinonen sanoi: se oli paras puheesi minkä olen kuullut, niin lujasti keskitetty ja voimakas. Hm. Puheitteni heikkous, tiedän sen itse, on hajanaisuus. Se useimmiten johtuu siitä ajatustulvasta joka syntyy kun alan puhua. Teen liijan pitkiä jäsennyksiä, enkä voi niitä sitten käyttää. Parhaiten onnistuu kun juuri ennen puhumaan astumistani terävä aihe pilkahtaa mieleen.
Tunnen kyllä, että jos olisi aikaa puheita hyvin valmistaa, kyllä voisin saada ne ehjempiä. Mutta silloin voisi niistä kadota sytytysvoima, jota niissä sanotaan olevan. Ja jos asian ottaa siltä kannalta, että puheella ei ole tarkoitus lisätä kuulijain tietovarastoa, vaan sytyttää, silloin … Noniin, minusta ei enää ole menetelmäni muuttajaksi. Minulle on mieluista saada sytyttää, jos joskus onnistun.
Alpiranta piti erinomaisen esitelmänsä Satakunnan kansanlauluista.
Voi kun meilläkin Etelä-Pohjanmaalla olisi Alpirantamme!
No meillä on Mäkemme ja Leinosemme, V. Penttalamme, Ripsaluomamme, Kalistajamme – meillä on miehiä, jotka nyt jo kyllä tietävät mitä on nuorisoseuratyö ja myöskin tahtovat.
Lapuan kokouksessa katsoin suurta nuorisojoukkoa silmään ja näin siellä lupaavan tulevaisuuden kuvan!