Kotona. Vihdoinkin kotona! Puutarha huokuu rehevyydestä. Maa kaikkialla, mihin silmänsä kääntää, julistaa rikkauttaan. Täällä on niin sanomattoman ihanaa. Jos minulla nyt olisi mahdollisuutta irtautua politiikasta, asettua kotiin, järjestää täällä: laittaa talo kuntoon, hankkia hieman maata ja ruveta istumaan omassa työhuoneessani niitä kirjoja kirjoittamassa, jotka sielussani odottavat esiintymistä! Pääsisin ihmisten pahantahtoisuudelta syrjään, saisin elää minäkin itselleni kerran. – Oi Jumalani johdata asiat tällaiseen tilaan pian! – – –
Jatkoa viime torstain muistiinpanoihin.
Tasavaltalaisella delegatsionilla oli kokous. Siinä päätettiin, että Lundsonin ja Ståhlbergin oli kuulusteltava ennen eduskunnan uudestaan kokoontumista, eri henkilöiltä, josko ne suostuisivat astumaan tasavaltalaiseen hallitukseen.
Senaatin puheenjohtajaehdokkaina mainittiin: Lennart Gripenberg (ensisijassa) Mikael Soininen, Kaarlo Castrén, V. A. Lavonius (epäiltiin sopivaisuutta), sekä jäseninä: Pehkonen, Kallio, Jalmari Castrén, Stenroth, Sivén, Theslef, E. V. Valden, Björk, Sopanen, Vennola, Pulkkinen, Zitting.
Ryhmä sai tiedon näistä, mutta kiellettiin jyrkästi edes muistiinsa nimiä kirjoittamasta, koska ei ole sopivaa että luettelo näin alkuasteellaan joutuisi julkisuuteen.
Tasavaltalaisten keskuskomiteassa suunniteltiin lähetystöä Saksaan, johon kuuluisivat Lundson, Alkio, Soininen, Hahl. Mutta minä vastustin. Delegatsioni sen myös hylkäsi.
Tervajoella tapasi asianajaja Vallinmaa Ottelinia. Sanoi: – No eikö te saanut siellä edes kuningasta – -. Ottelin: Me saamme!
– – –