Vaasassa. Porin ja Ruotsin välillä on mennyt saksalaisten (vai venäl?) miinoihin kolme Ruotsin kauppalaivaa. Tunkkari telefonoi Orismalasta ja sanoi, ettei maanvilj.neuvos Bm. ole heille ilmoittanut sitä että puhujamatkani sinne oli ainoastaan lykätty, vaan että olin estetty sairauden vuoksi. Ja meillä oli selvä puhe, että he sieltä ilmoittavat heti kun on sopiva tilaisuus tulla, jota tietoa minä jään odottamaan. Merkillistä, miten menetellään. Nyt sovimme Tunkkarin kanssa että menen sinne ensi lauantaina. Vaan onko se nyt sopivaa Bmin kannalta? Kiusallista, jos menoni nyt näyttää tunkeilemiselta. Tiedän että hän ei mielellään salli minun puhua, enhän ole ollut ”pyydettynä” Maanvilj.seuran tilaisuuksissa – siitä on toistakymmentä vuotta! Orisbergissa en ole ollut ainakaan 5 – 6 vuoteen. Se on niin merkillistä. Hän, vaikka meidän pitäisi olla parhaita ystäviä, karttaa minua näissä tapauksissa puoluekantani ja radikalisten ajatusteni vuoksi. Hänellä sitä paitsi on merkilliset ennakkoluulot nuorisoseuraliikettä ja sen miehiä vastaan. Se on valitettavaa. Juuri siitä johtuu ettei Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ja Maanviljelysseura pääse mihinkään vuorovaikutukseen keskenään. Meitä nuorisoseuralaisia katsotaan ylön! Tämä johtaa siihen, että nuori polvi vieroo koko Maanviljelysseuraa. ja mikä oivallinen tilaisuus tässä olisi yhteistoimintaan. Siitä voisi seurata sekin, että Maanviljelysseura ottaisi asiakseen kiinnittää enemmän huomiota varsinaiseen pienviljelykseen, joka nyt jää kokonaan E.-P. Maanviljelysseuran harrastusten ulkopuolelle.
[Alkion suhde Orisbergin kartanon isäntään maanviljelysneuvos Edvard Björkenheimiin ja samalla Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuraan oli kompleksinen. Hän arvosti valistushenkistä Björkenheimiä, jonka kanssa teki tiivistä yhteistyötä varsinkin raittiustyössä, mutta aisti tässä itseensä kohdistuvaa ylemmyyttä ja vieroksuntaakin; poliittisesti Björkenheim pysyi vanhasuomalaisena. Kokoomusjohtoisena pysyi 1920-luvulle saakka myös maanviljelysseura.]