Mieleni on yhä raskas sen johdosta, mitä ryhmässä tapahtui. Olin niin koko sielustani ajanut isänmaan parasta ja ryhmän aatetta, ja Luopajärvi, sanoessani etten voi olla ottamatta osaa valtionhoitajan vaaliin, kehtasi sanoa, että minä heitin uhkan, ja oman persoonani vaakaan! Jota minä taas en tee koskaan. Mutta näin viedään minulta sananvapaus! Ja minun täytyy kuitenkin ottaa vastaan kaikki hyökkäykset joita meitä vastaan tulee ulkoa päin. Tämä risti riita ei saa jatkua, minun on päästävä asevelvollisuudestani. Jos sen olisi sanonut joku karjalainen, suuria en välittäisi. Mutta Lj. on ystäväni. Hänen koko esiintymisessänsä oli kaiken matkaa niin hyökkäävä ja ilkeämielinen sävy, että minä epäilen hänen nyt joutuneen juutilais-lanttolaisen vaikutuksen piirin ja langenneen. Valitan sitä? Hänen pitäisi erikoishuomionsa sanoa minulle, ystävänä, kun tietää, että ryhmämme koossapitäminen on vaatinut minulta alistumista sellaiseen itsekieltäymykseen, että moni ei siihen alistuisi. Ilkan osakemerkintälistan panin liikkeelle. Lahdensuon toivoin merkitsevän edes 25, mutta merkitsi vain 10! Ja Luopajärvi – 3.
Hauskaa oli, että etäämmällä olevat toverit, merkitsivät osakkeita, Lanttokin 2 ja Nurmela 3, Kallio 5 j.nep.
Mutta sittenkin alan epäillä että emme saa 1000 osaketta myydyksi. Etelä-Pohjanmaa ei uhraa mitään. Tuntuu merkilliseltä, että esim. Turussa ja Keski-Suomessa on puhe satojentuhansien osakeyhtiöistä. Samoin Pohjois-Karjalassa.
Kenties on sittenkin asia niin että Ilkka pidetään minun asianani? Eikä oteta omakseen ennen kuin – minä siitä eroan. Se tuntuu minulle raskaalta uhrilta, mutta jos osakemerkintä menee kovin huonosti, minun ilmeisesti täytyy se tehdä.
Jos vain suinkin voin, koetan pyrkiä hiljaisuudessa vapautumaan ehdokkuudesta ensi vaaleissa. Kun tiedän että Lj:n halu on asettua ehdokkaaksi omasta vaalipiiristään, ja että jalasjärviset ja teuvalaiset tahtovat häntä, minä en tahdo olla heidän tiellään. Tämä on niin ilkeätä kaikki – minä haluan syrjään – syrjään – syrjään!