Kotona. Työssä. Illalla nimismies Silfverbergille käymään. Olemme olleet siellä. Siinäkin ihmiselämän kärsimys- ja voittosarja.
Hän oli Bobrikoffin aikana Pietarsaaren ’’kaikki-kaikessa”. Yritti pysyä keskikohdalla. Se tuotti tilinteossa vaikeuksia. Kertoi Grafton-lastista, Knipovitsista, poliisi Torpasta y. m. Mielenkiintoista.
Hänellä on ikävä asunto ikävän isännän huoneissa.
Koetan puhua kuntalaisille että he hankkisivat kunnollisen nimismiesasunnon. Muutenhan tällä ei saa nimismiestä viihtymään. Tulemme taas siihen, että ne alituiseen vaihtuvat.
Lukkari A. Iipponen soitti, olisivat tulleet tänne. Kun olimme juuri lähdössä, pyysin heidän tulemaan huomenna. He tulevat. Minä iloitsen kuin lapsi ystävistä jotka käyvät luonani! Se tuottaa myöskin iloa vaimolleni.
Tänään toi Herman Saloniemi Kylänpäästä puita. Hän on skutnabbilainen. Juttelin hänen kanssansa kauan aikaa. Mies on hyvin mieltä kiinnittävä. Ei usko ijankaikkista helvettiä, mutta luulee Kristuksen uudelleen ilmestyvän maailmaan.
Hyvä Jumala, ota minulta nyt jo pois suuttumuksen vika! Anna mieleni rauhottua, tyyntyä. Älä anna yksityisen Alkion kokonaan hävitä julkisen Alkion seläntaakse! Anna sieluni syvin nälkä päästä oikeuksiinsa, nälän todella perätä ja tulla ravituksi Jumalan ja ihmisten rakkaudella.
Rakkaudella! Niin, anna minun löytää rakkautta itsessäni ja muissa. Sillä minun sieluni kuihtuu, ellen kohtaa rakkautta ja saa osoittaa rakkautta.