Kotona. Rautakoski soitti Ilmajoen koeasemalta, että pakkanen laski siellä viime yönä 42,1 asteeseen! Täällä oli meidän ikkunassa 33°. On jouluaatto. Kaikki puhelinlinjat Vaasaan ovat poikki. Äsken oli Vähäkyrö kuitenkin saatu jo eheäksi. On hyvin vaikea saada huoneisiin lämmintä. Pakkanen on ihan tyven. Ei ainoastaan sen tunteminen, vaan sen katsominenkin tekee omituisen, jääkautisen kuolleisuuden vaikutuksen.
Pihlajoissa ovat kaikki marjat syömättä vielä. Sanotaan että se merkitsee huonoa vuotta. Tilhit, jotka tapaavat aina tulla jouluksi syömään marjat pihlajoistamme, eivät ole tulleet.
Kello on 2. Lämpömittari osoittaa 27 ½°. Aurinko paistaa Santaloukolta pakkasen huurteen läpi. Huoneeseeni ei saada yli 13° lämmintä.
Riipustin tänään seinälleni karjalaisten runolaulajain kuvat. Ne naamat edustavat vanhaa kulttuuria. Mikä ero on ”Arhippaini Miihkalin” ja Bismarkin kasvojen välillä kulttuuri kannalta katsoen!
Tänään kirjoitin J. E. Antilan 60-vuotispäivän johdosta Ilkkaan. Hän täyttää Uuden vuoden päivänä.
Mikä ihmeellinen kohtalo, että meidän, jotka 80- ja 90-luvulla olimme niin paljon yhdessä työssä, joita maahengen ja raittiusharrastuksen valtaavat siteet yhdistivät – piti taistella eri puolueissa vastakkain!
Vaikka oli näin kylmä, 30°, olimme joulusaunassa. Hauskaa oli, vaikka ei kovin kuumaa löylyä saatukaan, pakkanen kun oli mukana ollut lämmityksessä. Illalla olimme joulukuusella, puunsahaajamme Matti Lehtimäki vieraanamme. Laulettiin ”Enkeli taivahan”, Paavo ja minä soitimme viuluilla. Jaettiin pienet joululahjat. Luettiin. Mentiin maata.