Sunnunt. 19. Maalisk.

Saavuimme aamulla Kurikkaan. Vastassa on Sameli Mietola hevosella ja vie meidät seurahuoneelle. Siellä heti kaikki selittämään eilen kokouksessa sattunutta skandaalia. Juho Koivisto oli jyrkästi kieltäytynyt edustajaehdokkuudesta, nimitellyt eduskuntaa ammattipolitikoitsijain keskusteluseuraksi ja puhunut siitä äärimmäisellä ylenkatseella. Häntä oli säestänyt Kalle Varpula!
Tämä oli tehnyt sen vaikutuksen, että silloin kaikki muutkin ehdokkaat kieltäytyivät, Tarkkanen, Peura, Viianen j.nep. Koivisto oli sen lisäksi useissa asioissa asettunut poikkiteloin kokouksen mielipidettä vastaan, vaatien 1 miehen listoja, kannattaen presidentin vaalitavassa valitsijamiesten vaalia y. m. Kokous oli melkein hajota.
Mutta sitten oli kuitenkin saatu asia korjatuksi kun hän meni pois, nim. Koivisto. Toiset saatiin peruuttamaan kieltonsa ja näitten perusteella ryhdyttiin muodostelemaan listoja. Lohduttelin heitä että ei sellaisesta pidä pelästyä.
Kirkosta tultaessa kävelin yhdessä vanhojen toverien Kannon ja Hopiavuoren kanssa. He molemmat rupesivat heti valittamaan Koiviston tekoa. Kumpanenkin, oli ollut K:n luona yötä ja olivat vakuutetut siitä, että hän pitää jo itsensä liian suurena ja liian etevänä maalaisliiton edustajaksi, joka johtuu kurikkalaisten ”piirien” yleisestä siirtymisestä oikealle, sekä siitä, että hänessä on yleensä alkanut ilmetä seurauksia siitä, että hän on päässyt seurustelemaan herrain kanssa.
Joku kertoi, Mietola, että hän ei koskaan seurustele Kurikan maalaisliittolaisten kanssa jotka ovat ”alempaa säätyä”, vaan Kurikan herrasväen ja liikemiesten kanssa, jotka hänen talossaan käyvät kestiystävinä.
Kanto sanoi pyytäneensä että Koivisto lähettäisi hevosen hakemaan Alkiota asemalta – mutta K. ei lähettänyt.
Kivimäki kertoi K:n viimevaalien edellä sanoneen, ettei listoissa ollut muuta kuin yksi sellainen lista jota maalaisliittolainen maanviljelijä saattoi hyvällä omallatunnolla äänestää, ja se oli Teuvan lista, jossa oli ainoastaan maanviljelijöitä!
Mutta merkillistä oli, että Kanto ja Hopiavuori olivat molemmat sitä mieltä, ettei yhtään saanut enää yrittää K:n vaikuttaa, asia oli mennyt niin kuin pitikin. Hän oli loukannut heidän maalaisliittolaista rehellisyyttään.
Kerron tästä näin tarkoin, sillä tässä miehessä olen seurannut hänen psykologista kehitystään kauan aikaa ja se menee määrättyyn suuntaan.
Päivän kuluessa mieliala kokouksessa täydellisesti parani. Sieltä poistuttiin hyvin toivein. Mutta Koivisto oli luullakseni ikiajoiksi menettänyt toveriluottamuksen. Hän ei sunnunt. ollut kokouksessakaan muuta kuin käymäseltään.
Vasta Seinäjoella sanoin: ”Sinä siis kieltäysit ehdokkuudesta?” Hyvin auliisti hän vastasi selittäen syyksi: ”kun on nyt päässyt taloudellisen harrastuksen makuun, hän ei voi sitä jättää.”
Koetan häntä ymmärtää.
Mutta minä olen niin iloinen, etten ole ollenkaan tähän ehdokkaiden asettelupuuhaan ryhtynyt. Koiviston otan kuitenkin vielä toverilliseen ”kirkkoon.” Hän oli kuitenkin yksi kolmijoukossa: Hannuksela, Luopajärvi, Koivisto. Hänellä on jotain velvollisuuksiakin.
Saavuin yöjunassa kotiin. Anni asemalla vastassa.