Sunnunt. 3 p. Elokuuta

Hiljaista ja rauhallista. Niin kuin muinoin. Kuulen tämän kodin kutsuvan äänen, tunnen sen kurottavan, pidettävän käden, näen sen kaipaavan ikävän ja tarpeen. Tänne tulen pian!
Kävin Koskisella. Hollo kävi meillä. Kävimme Nurmiolla, ja Nurmion rakennuksella. Hän rakentaa liian ison. Se tulee heille sen vuoksi sopimaton ja liian kallis. Eikä tule tehtyä valmiiksi.
Alli ja Paavo ovat kotona. Alli on niin paljo muuttunut edukseen. Hän sai kutsun Vardin kasvitarhaan ja tuntuu että Norjan matka jää. Se on hyvä. Nyt ei ole sopiva mennä ulkomaille.
Kun pääsen tänne kotiin, laitan sen kuntoon! On hämmästyttävää miten paikat joutuvat epäkuntoon kun isäntä on poissa. Mutta vielä ne ovat kunnossakin.
Vaimoni käy yhä sisällökkäämmäksi ja kauniimmaksi minun silmissäni. Jumalani! anna hänen elää niin kauan kuin minäkin!
Varhain menen nukkumaan omaan sänkyyni ja nukun sillä siellä on parhain maata.