Sunnuntaina 12p. Syyskuuta.

Kotona. Ihana ilma. Nimipäivänä. Ystäväni Ilkassa lähettivät kukkakorin ja onnittelunsa. Iloitsen siitä. Ja sota! On taasen alkanut tuntua ikään kuin ilmassa olisi jotain ennustavaa. Sanomalehdet, varsinkin venäläiset, saavat puhua jokseenkin mitä tahtovat, arvostella hallitusta mielin määrin. Meihin, meille se ei vielä ulotu. – Ja meidän yhteiskuntamme on kummallisen puutuneessa lepotilassa. Täällä yhteiskuntaelämä nukkuu. – Mutta maatalouselämä on herännyt! Ja se on minun riemuni.
Illalla olivat täällä ystävät Hollosta ja Iipposelta, sekä Hannukselan emäntä tyttärensä kanssa nimipäivillä. On hauskaa, että ihmiset muistavat.