Tiist. 12. Huhtik.

Puoluekokouksen tuntua jo ilmassa, sillä miehiä on saapunut. Eritahoilta lausutaan ihmettely että miten maalaisliittolaiset ovat menneet sillä tavoin kokoon pantuun hallitukseen.
Manner tuo R[elanderi]n terveiset Viipurista. Siellä ollaan aivan kauhuissaan sotaministeristä, jonka sanotaan olleen punaisten suojassa, suosiossa, sekä venäläismielinen, y. m.
R. oli ilm. olleensa hallitusasiassa samalla kannalla, 3 puolueen kannalla, kuin minäkin. Samalla oli hän syvästi paheksunut K[allion]n menettelyä, kun hän oli ilm. hallituksen muodostamisasiassa R:lle toisin kuin presidentti, joka sitten oli telefonoinut. Oli sanonut, että Kn arvo hänen silmissään on tämän johdosta syvästi alentunut. Se ei edusta enää sitä vilpitöntä talonpoikaisihannetta, joka on maalaisliitolle niin pyhä.
Tuntuu kuin tämä käsitys olisi liiaksi ilmassa jo puoluetovereilla täälläkin. Yksi ja toinen ilmaisee jotain ja on salaperäinen.
Ollaan siis siinä jota olen pelännyt. Sen huomaavat jo muutkin!
Mitä voisin tehdä Kallion hyväksi? Jos hän voisi ottaa nyt jonkun rohkean otteen ja – kaatua sen kanssa, se pelastaisi hänet. Mutta minähän en voi edes puhua. Toivon kuitenkin että jotain ilmestyy.
Mutta, kuinka kyynillisen todellisesti tämä kuvaa joukkojen suosion nopeata vaihtelua, joukkopsykologian villiä, harkitsematonta epäjohdonmukaisuutta! Äsken he luottivat Kallioon kuin pyhimykseen ja nyt… Koivurantakin!
Kunhan eivät vain puoluekokouksessa laittaisi julkisia tyhmyyksiä. Kallio sittenkin on parhaitamme. Kaikkihan olemme erehtyväisiä.