Tiistaina 20. Elok.

Niinpä niin. Kuninkaan hakijat on senaatti lähettänyt Saksaan. Ja itärajalta tulee tänään sangen hälyyttäviä uutisia. Mitä kohtalo tuonee? Niemelässä kävimme Harjun kanssa. Herttainen oli tuo käynti, kuten aina.
Nyt on I. S. U. T:n toimisto Vaasassa kunnossa. Se tuotti heti ensi päivänä paljon hyvää uutta aineistoa.
Elämänkuva. Olen lukenut tanskalaisen Martensen-Larsenin kirjaa ’’Tähtimaailma ja meidän uskomme’’. Se sisältää väitteen, ettei ulkonaisen maailmankuvan muuttuminen vaikuta ollenkaan uskonnolliseen sieluntuntemukseen: kristityn vakaumus ja perusajatus pysyy aina samana. Kirjoittajan taso on väittelykirja, Troels Lundin ’’Elämän valaistus’’ y.m. teoksia, sekä H. Höfdingiä vastaan.
Kyllä asia on niin, että kumpasetkin katsovat yksipuolisesti asiaa. Minun käsitykseni mukaan myöskin kristityn ja uskovaisen henkinen, jumaluutta ja taivasta sekä autuutta ja lunastusta koskeva maailmankuva muuttuu sikäli kuin yleinenkin aineellinen maailmankuva saa uusia muotoja. Mutta samaten kuin maailman todellisuus, sen aineellinen kokoon pano ei siitä muutu, että ihmiset tulevat sitä lähemmin tuntemaan, samaten Jumala, autuus, uskonelämän sisältö n.s. asiallisesti eivät muutu, vaikkakin niitä nähdään uudessa valaistuksessa. Minä käsitän, että ihmisiä ohjaa etsimään vastausta yhtä hyvin sielun kuin maailman kysymyksiin luonnon luova pakko. Lutherin, Muhamedin, Buddan, Nevtonin, Kepplerin, Giordano Brunon, James Vatt’in, Edisonin, Karl Marxin – kaikkien etsiminen on luovan Jumalan palvelusta samassa luomisen taloudessa. Ne voi ylenkatsoa toistensa työtä, koska eivät sitä ymmärrä. Mutta isäntä, joka määrää heidän työnsä, ymmärtää kunkin erikoistyön laadun ja arvon.
Kaikkien heidän työnsä tarkoitus on valaista kehittyvän ihmisen tietä: laajentaa hänen maailmankuvaansa, tasoittaa hänen elämänvaikeuksiaan ja olla apuna viljelemässä tätä Jumalan puutarhaa niin, että tuottaisi sellaisen hedelmän kuin isäntä suunnitelmissaan on tahtonut.
Niinpä niin! Suomessa siis mennään nyt, muka, etsimään Saksasta kuningasta, että sitte eduskunta voisi sen valita. Itse asiassa on hallituksen ja monarkistien onneton politiikka vienyt siihen, että me nyt olemme Saksan käskettävissä ja sinä päivänä jolloin kuningas on tänne ’’määrätty’’ Saksasta, on meillä kamala sota edessämme. Jos punaiset eivät tehneet kapinaa, ei tästä olisi ollut kysymystäkään. Heidän on syy kokonaan siihen, että tasavalta-aate lyötiin mäsäksi. Sitten on seuraava syyllinen hallitus ja sen monarkistiset houkuttelijat. Ellei monarkiaa otettu esiin, ei Saksan vaikutus olisi ollut niin suuri. Kansa olisi pysynyt riidattomasti tasavallan takana, yksimielisenä.
Tämän päivän uutiset idästä ovat suurta levottomuutta herättäviä. Sota on kohta ovella.
Minun syvä vakuutukseni on se, että jos hallitus edes yritti hoitaa miehuullisesti tehtävänsä, se olisi voinut hoitaa tasavallan hallituksena ne niin, että sota Englannin kanssa ainakin olisi vältetty ja Suomi saanut nykyisten rajojensa sisällä kansainvälisesti puolueettoman aseman.