Tiistaina 3 p. Toukok.

Olin kaupungissa. Syvä väsymys painaa minua yhä. Toin äidille kirstun. Saaneeko joku tuoda minulle pian sellaisen? Omalta kannaltani ei minulla olisi suuria sitäkään vastaan. Mutta vaimoni ja poikani tarvitsisivat vielä maallista tukeani. Toivon hartaasti että saisin heille sitä olla.
– – –
Ilma on muuttunut kohtalokkaaksi. Viime yönä satoi. Puissa on jo pienet lehdet, mutta kasvu on pysähtynyt.
– – –