Tiistaina 6 p. Toukok.

Klo 9 aamulla menin toimitushuoneeseeni. Sinne saapui pian insin. Palokangas. Hän esitti pinkopaperi- ja tarvepuu näytteitä. Erin-omaisia. Englanti tunnustanut Suomen itsenäisyyden! Tämän ilmoitti ulkoministeri kahvitunnilla.
Valtioneuvoston täysistunnossa käsiteltiin nyt kieltolain toimeenpanoa ja Raittius-jaoston perustamista koskevia asetuksia. Helenius—Seppälä oli esittelijänä. Ehrnroth ja Valdén vetäytyivät pois käsittelystä sillä varjolla etteivät he olleet saaneet asiakirja-jäljennöksiä. Sitten jatkui keskustelu ja käsittely aina klo ½ 5:teen. Keskeytettiin, jatkuakseen aamulla klo 10.
Klo 9 kokoontuu virkahuoneessani ministerivaliokunta käsittelemään sinne lykätyitä asioita.
Istuntoon tuli tieto, että Englannin konsuli oli saapunut ulkoministeriöön ja tuonut tiedon että Englanti on hyväksynyt Suomen itsenäisyyden, samalla myöskin Suomen nykyisen hallituksen.
Ryhmässä esitettiin ulkoministeriön kirjelmä, jossa tehtiin selkoa tilanteesta Virossa.
Ryhmä tuntui useista puhujista päättäen siltä, että se oli halukas antamaan hallitukselle toimivapauden. Mutta lyhyen ajan vuoksi – asia jäi puolikäsittelyyn huomiseen iltaan klo ½ 5.
Täysistunnossa eduskunnassa oli pieni juhlahetki. Pääministeri ilmoitti Englannin tunnustuksen saapuneen. Puhemies -vastasi. Seisottiin. Olimme hallituksen osastossa. Englannin konsuli oli istunnossa.
Valtionhoitajan päivälliset. Olin eilen sitä mieltä etten mene ollenkaan valtionhoitajan päi-vällisille. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäi-nen se, että pelkäsin siellä tarjottavan väkijuomia; toinen että minulla oli niin paljon työtä. Mutta kun sitten tuli itsenäisyystunnustus Suur-Britanian taholta, muutin mieltäni sen jälkeen kun päivälliset siirrettiin klo 9.
Päivällisissä oli, paitsi nykyistä hallitusta, myöskin edellisen hallituksen jäsenet, sekä eduskunnan puhemiesneuvosto. Päivällisten kestäessä tulivat Helsingin Suojeluskuntalaiset soittokuntineen tervehdykselle. Soittokunta oli oven edustalla Kappelin puolella katua. Suojeluskuntalaiset marssivat ohi juhlamarssissa. Katselimme palkongilta. Valtionhoitaja esitti suomeksi ja ruotsiksi eläköön-huudon. Huudettiin. Soitettiin ’’Maamme’’. Hetki oli juhlallinen.
Valtionhoitaja puhui suomeksi. Pääministeri vastasi, ilmoittaen annettavan valtionhoitajalle valkoisen ruusun suur-ristin.
Tutustuin taiteilija Axel Gallén-Kallelaan. Se oli hyvin mieluisa tutustuminen. Keskustelimme suuren osan illasta. Tutustuimme. Lupasimme, hänen alotteestaan, pian tavata, mukaan Eino Leino.
Valtionhoitajan kanssa keskustelin myös, jolloin Gallen-Kallela oli tulkkina. Sekin oli mielenkiintoinen keskustelu. Hän on joka tapauksessa mielenkiintoinen henkilö.