Tiistaina 8. Maalisk.

Hallituspula repesi siis nyt! Äänestelyt virkamiesten kalliinajan lisäyksistä johtivat siihen.Mutta muutenkin olisi tullut hallituspula. Se oli hallitus, samanlaisessa lohkoilevassa ja halkeilevassa tilassa kuin Vennolan hallitus vuosi takaperin.
Ikävin episodi asian yhteydessä oli taas ryhmämme hajanaisuus. Olimme sopineet ehdotuksesta jonka Lohi teki, koko ryhmä. Mutta kuitenkin ryhmän jäsenistä monet agiteerasivat ja äänestivät sitä vastaan. Se synnytti minussa katkeruutta.
Neuvottelin tilanteen järjestämisestä pääministerin ja Holstin kanssa. Arvelin että meidän ehdottamamme, kaatunut määräraha voitaisiin ottaa joko ylimääräiseen, tahi sitten lisäbudjettiin. Heille se tuntui hyvin mieluisalta.
Mutta valtioneuvostossa on ilmeisesti erohalu päässyt jo niin kehittymään, että he eivät eropyyntöään enää halunneet lykätä.
Säännöstelylaki hyväksyttiin taas suuressa valiokunnassa, mutta hylättiin uudelleen eduskunnassa.
Mieleni on niin masentunut ja väsynyt näistä taisteluista.
Hallituksen ero tuskin on suuri vahinko, eikä sitä kukaan pidä, mikäli näkyy, sellaisena. Sen oikeistolaispolitiikka on tehnyt vararikon. Meille olisi tilanteen jatkuminen ollut ylivoimainen, omasta puolestani olen tehnyt kaiken voitavani hallituksen tukeamiseksi, usein vastoin vakaumustani. Mutta minusta ovat hallituspulat maan onnettomuus. Siksi en niiden syntymistä edistä.
Miten asema selvinnee? Luulen että vaaleihin saakka olisi viisainta muodostaa ammattiministeristö.