Torstaina 1 p. Elok.

Pilvinen päivä. Oli ihmeellistä: Kävi ankara tuuli eilen ja tänään pohjoisesta. Sanoin eilen: ellei nyt tule sade, tulee halla. Ja katso: tuli pilviä suojelemaan hallalta, mutta ei sadetta.Monarkia vai tasavalta?
Sain kirjeen professori Soiniselta. Ja – hänkin on jo pakoretkellä tasavallan riveistä! – Helsingin Sanomat eivät puhu hallitusmuotoasiasta enää mitään. Pelkään että sekin merkitsee pakoa.
Mitä tulee siis meidän tehtäväksemme?
Seuraavat ovat tosiasioihin perustuvia väitteitäni, joita ajattelen tuoda esiin eduskunnassa:
Täällä toimitetaan vallankaappausta. Kansa tyydytellään lupauksilla.
Kansalta riistää eduskunta ja hallitus oikeuden päättää itse hallitusmuodostaan.
Ne jotka siihen pyrkivät, leimataan – Saksan vihollisiksi valheellisesta tarkoituksessa.
Jotkut näyttävät nyt luulevan itsensä hallitusmiehinä ja edustajina Jumalan valitsemiksi pelastamaan tulevaisuus – kansan ’’taitamattomuuden’’ vahingolta.
On vain kaksi menettelymahdollisuutta tässä asiassa: kansan kanssa – tai kansaa vastaan. Eduskunnan enemmistö julistaa kansan arvostelukyvyttömäksi.
Tämä hallitusmuoto luovuttaa Suomen vapauden – vielä valitsemattoman, tuntemattoman, vieraan valtiaan käsiin. Ne jotka sen tekevät, tekevät sovittamattoman rikoksen kansaansa kohtaan.
Kuninkuutta näytään tarkoitettavan oikeiston vallananastuksen tueksi – eduskuntaa vastaan.
Minä en voi tähän yhtyä. Kun minut valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, tein seuraavan vakuutuksen:
”Minä Santeri Alkio, vakuutan, että minä puhemiestoimessa tahdon voimieni mukaan puollustaa eduskunnan ja Suomen kansan oikeutta perustuslakien mukaan”.
Tätä riitaa ei voida ratkaista vetomatta kansaan.
Jos asia riippuisi vielä eduskunnasta itsestään, pitäisi, olisi jo pitänyt ennen hajota ja panna toimeen uudet vaalit. Mutta hajotusvalta on nyt valtionhoitajalla.
On vaikea korjata sitä virhettä ettei uusia vaaleja ole jo toimitettu.
Suomen kansa on ollut huonosti hallittu. Siinä sen lankeemuksen syyt, sen osan. Suomen hallintovirkamiehistön suuri osa on käynyt venäläisen koulun.
Suomettarelaisuus pani alkuun lain kunnioituksen syrjäyttämisen. Sieltä kotoisin ovat sittemmin kasvaneet levottomuusvirtaukset. Sen koulun ovat käyneet kaikki sosialistijohtajammekin. Ei ole kumma, jos tämän puolueen omatunto sallii tämän valtiokaappauksen tapahtua. Se uhmasi ennen lakia – tehdäkseen keisarille mieliksi, nyt se uhmaa kansaa – saadakseen luovuttaa tämän maan valtikan kuninkaalle, jota ei aijotakaan lakien alaiseksi. Kummako sitten, että kansa on levoton.
Te kysytte: mikä on Pohjanmaan kansasta tehnyt tasavaltalaisia? Amerikka!
Mikä on tehnyt etelä-suomalaisista monarkisteja? Helsinki ja Venäjä.
Kansanäänestys on aivan välttämätön, se on ainoa siveellisesti oikea ratkaisu.
Jos olisi riippunut vielä eduskunnasta itsestään, olisi pitänyt hajota ja toimia uudet vaalit.
Monarkistit pelkäävät agitatsionia. Itse he ovat nyt agiteeranneet kuin konsanaan vaalien edellä! Muut eivät saisi agiteerata, siitä syntyy ’’reähkä’’.
Kansan luottamus hallituksen johtoon on mennyt siksi ettei maan hallitsevilla luokilla ole isänmaallisesti vilpitöntä, johdonmukaista logiikkaa. Politiikka heidän riidoissaan on ollut valta- ja luokkariitoja. Routavuosina. Nyt. Kansa ei näe kansallisuuden johtavaa Moosesta. Siksi se tahtoo pitää kiinni vapaudestaan, eikä salli vapaaehtoisesti komentovaltaa tuntemattomille suuruksille.
Oman vapauden vuoksi vuosi tämän kansan veri nyt ja nuijasodassa. – Aina muulloin kuninkaan vallan puolesta.
Luja hallitus voidaan täällä muodostaa vain kansan tahdon nojaan.
Se hallitus jonka eduskunta itse asetti viime syksynä, oli lujempi ja seisoi leveämmällä pohjalla kuin mikään hallitus tässä maassa koskaan ennen. Heti, kun valta otettiin pois eduskunnalta ja hallitus alkoi nojata helsinkiläiseen monarkistiryhmään, sen asenne heikontui ja nyt se seisoo siveellisesti tämän helsinkiläismielipiteen nojalla, jolle on voitu jonkun verran ahkeralla agiteerauksella saada vähemmän kansan vapaudesta välittävän, vanhoillisemman kansan tukea. Se ei nyt uskalla, hallitus, vedota kansaan!
Maalaisliitto on ajettu, silloin tarpeettomana, pois hallituksen takaa.
Hallitus on pelotellut erollaan. Keitä? Niitä, joitten nojassa se nyt on seisonut. Mutta ei meitä. Meillä ei ole mitään tekemistä hallitusasiain kanssa ennen uusia vaaleja. Ja niihin ei nyt päästä.
Edustajain painostus on ollut hirveä.
Meillä ei ole mahdollisuuttakaan vastata hallituksesta. Ne alkaisivat heti saboteerata: virkamiehet, rahamiehet ja liikemaailma ja eduskunnan enemmistö.