Torstaina 24p. Syysk.

Juna myöhästyi Vaasaan mennessä 4 tuntia. Tämä junan myöhästyminen on nykyään sääntönä. Päätin jäädä yöksi kaupunkiin Paavonkin vuoksi.
Sotakentältä ei mitään uutta. Paavolla huikea ikävä. Hän tulee aina itkien luokseni: ”Minä en voi olla täällä. Minä en voi hengittääkään! [”] Koetan lohduttaa. Hän pitää pahana toverien villeyttä, ilkeyttä (ei hänelle), raakuutta. Pyytää kotiin. ”Teen vaikka minkälaista työtä jos pääsen kotiin”.
Lapsi raukka. Hänessä ilmeisesti täytyy tapahtua raaistuminen ennen kuin alkaa viihtyä. Se on todella julmaa. Mutta ei auta.