Tänään sain kirjani viime luvun loppuun kirjoitetuksi. Huomenna kirjoitan sen uudes-taan. Sitte täytyy vielä käydä tarkastaen läpi. Olen hyvin väsynyt. Jos olisi vielä pitänyt viikonkin jatkaa tällä tavoin, se olisi ollut mahdotonta. Voi hyvä Jumala, kun olis nyt varaa mennä jonnekin lepokotiin edes pariksi viikoksi! Päivällä oli siitä, vain yhdestä viikosta, vaimoni kanssa puhe, ja hän sydämestään sitä suosittelee. Mutta – jos en saa kirjastani yhtään tavallista enempää maksua, – minulla on niin monen hampaan väliin toimitettava jauhamista, ettei minua varten ole herrojen lepokodit, vaan jos onnistuisi saada hieman enempi, kenties ja kenties se taas antaisi uutta elinvoimaa.