Toukokuun 4 pnä

Kirjoitin tänään Allille ja Aaronille. Illalla aijon pitäytyä kotiin. Täällä alkaa vähitellen tuntua, että sosialistit asettuvat itsetietoisesti odottamaan vallankumousprosessin kehitystä. Valtiopäivätyöt eivät pääse juuri mihinkään vauhtiin. Eletään odotuksessa. Ainoat, jotka koko tarmollaan työskentelevät, ovat perustuslakikomitea ja itse senaatti. Muut odottavat. [Lehtileikkeet ”Muonituskysymys Yhdysvalloissa” ja ”Elintarvepula Englannissa”.]
Kysymys uudesta puoluemuodostuksesta kuohuu nykyään varsinkin suomettarelaisten piireissä. Äsken ovat he kaikkialla maassa pitäneet kokouksia joissa vanha- ja nuorsuomalaisten puolueitten sekä maalaisliiton yhteensulauttamista on valmisteltu. Näyttää, että asiaa ajetaan yksinomaan suomettarelaispiireissä, maalaisliiton johdolle ei ole kukaan asiasta ilmoittanut. Asia näyttää olevan se, että suomettarelainen puolue etsii tällä tavoin pohjaa jalkainsa alle. Sillä se näyttää olevan luhistumassa. U.S:ttaren levikki kerrotaan olevan 12,000. Kaupunkien porvarinuoriso menee nuorsuomalaisten puolelle, maaseudun valistuneempi ja heräävä aines maalaisliittoon. – –
Komiteassa vapaaherra Vrede jätti vastalauseen komitean ehdotukseen välikysymysoikeutta koskevaan Valtiopäiväjärjestyksen muutokseen siinä, mikäli se koskee sitä että senaatin jäsenet tulee nimittää eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä. Vrede ei tätä rajoitus-määritelmää tahdo. Epäiltiin että vastalause voisi saattaa Venäjällä koko muutos ehdotuksen vaaraan. Puheenjohtaja ehdotti, että vapaaherra Vrede vielä harkitsisi, eikö voisi vastalausettaan peruuttaa. Mutta ei voinut.
Saa nähdä miten käy!
[Äänestyksissä valtiopäivien istuntokauden jatkamisesta ja kansanedustajien palkoista Alkion kanta hävisi molemmissa. Istuntokauden pituudeksi tuli 4 eikä 3 kuukautta äänin 6 – 2 (Alkio ja Lilius) ja palkaksi 25 markkaa eikä 20 markkaa äänin 5 – 3 (Alkio, Raatikainen, Vrede).]
Pyysin vapautusta huomisen päivän komitea-istunnosta kotonakäyntiä varten.

Lisävihko:
[Kotiin tai kotoa matkustaessaan Alkio mietti romaanin tai novellin aihetta]:
”Aihe: junassa 4.5. -17
Halveksittu, tyhmä ihminen, jonka kustannuksella eletään leivässä ja nauretaan ja nautitaan, joka on väkevä, mutta ei ymmärrä käyttää voimaansa. Jota edessä imarrellaan, takana ”moukkuudestaan” halveksitaan.
Moukka.
Hän sankarinsa, vapauttajansa. Tämän taistelut, uhrit. Häntä pidetään ikiliikkujan keksijänä, itserakkaana narrina, haaveksijana, oman etunsa etsijänä. Ja kun hänen sotansa käy anastajain sivistystä ja itsekkyyttä vastaan, – hänestä tehdään sivistysvihollinen.
Vaikka hän tahtoo sivistyttää ihmiskunnan orjan. Sen luokan, jonka säästyneessä fyysillisessä ja psykillisessä olemuksessa piilee uuden historiallisen aikakauden avaimet.
Tähän lisäksi: Moukan oma epäluulo herättäjästään ja hänen itsekkäistä tarkoituksistaan.
Kuvaus voisi lähteä suurkaupungista nyk. elintarvikepulan aikana. Nuori, tunteellinen mies, joka on seurannut elintarvetaistelua ja kuullut haukuttavan maanviljelijöitä, kävelee kaduilla ketunnahka-puuhkaisten kera, käy ehdottomasti joka teatteripremierissä, seuraa taidetta ja elämää, kallistuu sosialismiin, – oppii sydämestään vihaamaan Moukkaa, jonka itsekkäisyys kuvastuu hänelle sanomalehtikertomuksista. Hän kuulee L-ksen, H-lan y.m. puhuvan, P-niemen, Gebh., Maamiesten trusti, j.nep.
Hän on nuori ja päättää lähteä etsimään pirullista aihetta esikoisromaaniinsa, jota hän on kauan valmistellut.
Niin hän lähtee ja saapuu Moukkalan kylään.
Luonnollinen tutustuminen.
Mies on vilpitön. Elämän suuri ristiriita avautuu hänelle vasta nyt, ja sen elämän rikollisuus jota kaupunki elää moukkalaisten hiellä ja leivällä.
Se ääni on ottanut hänen rinnassaan jo kaikupohjan. Nyt se huutaa siellä välittömästi. Mikä saatanallinen olento onkaan manttaalipösö! Mies jolla on leipää ja voita, mutta syöttää ne sioilleen ja me täällä kuolemme nälkään. Pienet lapsetkin! – –
Toisella puolen katua käy neiti Masurkka. Nuorukaisen sydämessä narahtaa – kettu kaulassa ja sylissä. Onpa kurillisen näköinen, aivan kuin raskaana, mutta sittenkin siihen alkaa tottua – – Hienoa!?
Mutta hieno se on! – -]