Kävimme Hollossa. Jäät eivät näy alkavan lähteä.
Luen edelleen Vaseniuksen Topeliusta III. Se maksaa todella vaivan!
Illalla pitäisi ns. iltamassa puhua.
Petsamo todella menetetty. Mikä synti yleisesikunnallemme!
’’Maan Äänessä’’ Joukahainen taas minua friikkaa. Puhuu ’’aleksandrialaisuudesta.’’ (!) Rinnan vielä Dag.Pr. Luukkaan kanssa. Tämä Ilkan uutisen johdosta, jonka ilmestymiseen ei minulla ole mitään syntiä.
Mutta huomaan, että asemani käy vähitellen mahdottomaksi. Ennen ovat vastustajat aina hyökänneet persoonallisesti. Nyt alkavat omat ministeristöön nousseet toverit samaa. Se merkitsee: jos minä vastaan, selitetään se heti valtakilpailuksi niin omassa kuin vieraissa leireissä. Jos vaikenen, loppuu toverikritiikki ja me saamme ryhmänä vastata jokaisen hallitukseen tulleen toverimme kaikista edesottamisista. Ja kun ottaa huomioon miten heikko aatevarmuus monilla miehillä on kun on taisteltava, silloin huomaa miten vaikeaksi minun asemani käy. Minä en voi tätä vallattomuutta sietää ilman rehellisesti puhumatta. Ja jos sen teen – saan useimmat ryhmästä vastaani. Olen liian väsynyt politiikkaan voidakseni uudelleen alottaa tätä taistelua.
Muuten on tämä hyvin ymmärrettävää tänä moraalin laskeutumisen aikana.
Mutta senpä vuoksi onkin minun päästävä sellaiseen asemaan, etteivät he voi ollenkaan käsittää minua kilpailijakseen. Siis vapaaksi kirjailijaksi! Ilkassa vain aatteellisten kirjoitusten julkaisija.
Vasta nyt ymmärrän kuinka tärkeätä oli että tulin pois hallituksesta. Kun on saanut huomata, miten toverit himoitsivat hallitusmiehiksi, eivätkä, Pehkosta lukematta, ehtineet kysyä ryhmältäkään kunnolla ennen kun jo asian omakohtaisesti ratkaisivat, niin tämä tekee asian pelottavaksi. Siinä on ymmärtämättömyys asian vakavuudesta yhtyneenä nousemishaluun. Se on maalaisliittolaiselta kannalta pelottava ilmiö. Kun verrattain keskinkertaisissa talonpojissa, opettajissa y.m. herää tuo halu, silloin saa olla aivan varma, että saa asettaa vartijat vartioimaan meitä ettemme vallassa pysymisemme uhriksi luovuta kansan etuja ja asiaa.
Se on tämä, jonka vuoksi vastustan monen meikäläisen hallitukseen menoa. Heidän, meidän asiamme on valvoa, vartioida, että kansan luottamusta ei petetä.
Kansan pitää saada aina epäillä vallanpitäjiä. Siihen on, Jla paratkoon syytä. Ja kun maalaisliitosta tulee pitkäaikainen hallituspuolue, sen pitää aina sallia tervettä, haukkumatonta, mutta ei nalkuttavaa hallitustointen arvostelua.
Sen vuoksi on meidän harjoiteltava pitempään ennen kuin ehdottoman vastuun otamme vastuullemme.
Mutta näin ollen täytyy valittaa ’’Maan Äänen’’ politiikkaa minua vastaan, se kun nyt jo muuttunut persoonalliseksi.
Ne hajottavat!