12 – 18. Helmik.
Presidentinvaali Helsingissä. Tänään lähdin Helsinkiin. Perjantaina saapuessani Helsinkiin, oli Paavo vastassani. Menin Hospiziin asumaan.
Klo 3 oli valitsijamiesryhmällä ensimäinen kokous. P. V. H[eikki]nen piti tervehdyspuheen. Hänen esityksestään valittiin minut valitsijamiesten puheenjohtajaksi. Suostuin. Pidin alkajaispuheen ja ehdotin varapuheenjohtajaksi Vilkku Joukahaisen. Sihteereiksi valittiin puoluesiht. L. Hiekkala ja lehtori Kivilinna.
Järjestäytymisen jälkeen annoin valitsijamiesten alottaa keskustelut, aluksi aivan vapaasti. Siis ilman pohjustusta. Kaikki on erikseen selostettuna eri muistiinpanoissa. [Perusteellisia keskustelumuistiinpanoja valitsijamieskokouksen eri vaiheista on kahdessa lehtiössä, jossa vielä Alkion omien puheenvuorojen osalta viitataan eri muistiinpanoihin. Näitä lehtiöitä ei ole liitetty ”kirjaan”.]
Ylijohtaja, senaattori Jalmari Castren ilmoitti tulleensa valituksi kokoomuspuolueen taholta neuvottelujen johtajaksi ja he olisivat valmiit neuvotteluihin.
Maalaisliiton taholta oli johtavaan valiokuntaan valittu: Joukahainen, J. Leppälä, Pehkonen, Raatikainen, Vesterinen ja allekirjoittanut.
Neuvotteluihin päätettiin ryhtyä edistysmielisten ja kokoomuksen ryhmien kanssa vasta sitten kun edistyspuoluekin kokoontuu lauantaina. Sosialistien ja ruotsalaisten kanssa ei neuvotteluihin käydä.
Keskustelujen aiheena olivat: oma ehdokas, vai voidaanko äänestää toisten puol. ehdokkaita; keitä, ketä, jos viime mainitusta, – seuraukset jos tehdään niin tai näin.
Lauant. jatkuivat keskustelut. Mielet täydellisesti hajan. Ainoa keino saada niitä alistumaan yhteissopimukseen on ilmeisesti keskustelulla väsyttäminen.
Miehet ovat suurella enemmistöllä sillä kannalla, että olisi asetettava oma ehdokas. Olen kuvannut tämän ratkaisun vaarat maalaisliiton kannalta. Mutta valitsijat aivan edesvastuuttomasti vaaroja ja seurauksia vain uhmaavat.
Kalliolle sanoin jo kahteen käteen, että häntä en aijo ehdokkaaksi ajaa; se turmelisi hänen ja perheensä elämän. En vielä tiennyt ettei hänellä ollutkaan paljon kannatusta, merkillistä kyllä.
Edistysmielisten opposition taholta ilmoitettiin, että he ovat halukkaat neuvottelemaan jostain toisesta ehdokkaasta kuin Rydistä.
Lauant. illalla ensimäinen kolmen puolueen välinen neuvottelukunta koolla vanhassa perustuslakivaliok. huoneessa. Castrén puheenjohtajana.
Ilmoittaa ensimmäisenä että kokoomus on päättänyt äänestää Svinhufvudia. Minä kysyin: eikö ole muissa ryhmissä ajateltu sitä, että kysytäisiin, eikö nyk. presid. suostu ehdokkaaksi? Sukeusi hauska keskustelu jossa Renvall yritti kiertää ja kaartaa. Kokoomuksesta oli neuvotteluissa: Renvall, Honkajuuri, Junnila, Pennanen, Lanne. Edistyksestä: Erkko, Lavonius, Linna. Meiltä kaikki valitut. Lopputulos: kokoomus neuvottelee ryhmänsä kanssa.
Seuraavana päivänä saatiin kokoomuksen kirjallinen vastaus. (Selostuksissa). Eivät tule pyytämään nyk. presidenttiä, mutta lupaavat kannatusta jos heidän oma ehdokkaansa ei sitä saa. Me otimme kirjelmän ryhmään, joka sen hyväksyi.
Huhut kertovat että Linna edmielisistä oli lausunut että he pakottavat maalaisliiton äänestämään Rytiä. Sosialistit ovat asettaneet ministeri O. Manteren ehdokkaakseen! Ja aikovat pakoittaa edistysmieliset ja maalaisliittolaiset äänestämään häntä!
Sunnuntai-illalla klo 6 menemme: edistysmielinen Silvasti, sos. Vuolijoki ja minä, klo 6, presidentin luo kysymään häntä ehdokkaaksi. Minä saan tehtäväkseni tulkita asian. Mutta presidentti vastaa heti selvässä muodossa, että hän on jo aikaisemmin ratkaisevasti päättänyt, että hän ei enää rupea ehdokkaaksi. Asiasta keskusteltiin, mutta se ei muuttunut.
Ryhmämme alkoi tämän jälkeen keskustelut ehdokaskysymyksestä. (Katso selostukset.). Äänestyksessä, johon saivat ottaa osaa vain valitsijamiehet, eikä edustajat, kannatti omaa ehdokasta 7 ja vastusti 21 ääntä.
Minä äänestin omaa ehdokasta vastaan, samoin Kallio, Pehkonen, Joukahainen j,nep.
Omista ehdokkaista en sallinut ollenkaan keskustelua. Päätettiin äänestää umpilipuin, samassa järjestyksessä kuin presidentin vaalissa.
1:si äänestyksessä saivat:
Relander 34
Sunila 12
Kallio 13
Pehkonen 6
Alkio 3
2:ssa äänestyksessä
Relander 43
Kallio 12
Sunila 11
Pehkonen 2
Alkio 1
Näin oli siis Relander valittu puolueen ehdokkaaksi.
Tulos oli yleensä yllättävä. Mutta saatiin heti kuulla, että karjalaiset Manner, Niukkanen, Vainio y.m. olivat vahvasti agiteeranneet ja yksinkertaiset valitsijamiehet menivät mukaan.
Pian kuitenkin, kun asiaa harkittiin, tyynnyttiin. Onhan Relanderilla heikkoja puolia, mutta on vahvojakin. Johtavan valiokunnankin mieliala, joka alussa oli hyvin masentunut, kirkastui.
Ehdokkaasta ilmoitettiin nyt kirjelipuilla kaikkiin ryhmiin.
Edistyksen kanssa todettiin vain syntynyt tilanne, he valittivat ettemme voineet yhtyä heidän ehdokkaaseensa.
Kokoomuksen kanssa oli nyt pitkä neuvottelu. Danielson-Kalmari oli mukana. Hänen ja minun väliseksi, periaatteelliseksi vuoropuheluksi keskustelu muodostuikin pääasiassa.
Kokoomuksen taholta kysyttiin, voisiko ryhmämme luvata kannatusta Svinhufvudille; ei! Suolahdelle; ei! Tulenheimolle, ei! Sanoin, etten voi ainakaan vakuuttaa kannatusta.
Kysyin, mitä he ajattelevat Relanderista. Vastattiin: mieluummin he ään. Relanderia kuin Rytiä.
Myöhemmin ilmoitin ryhmän puolesta Castrenille, ettemme voi luvata kannatusta varmasti millekään heidän ehdokkaistaan.
Mutta siinä tapauksessa jos joku heidän ehdokkaansa tulisi viime äänestykseen, luulisin Suolahden saavan mieluummin kannatusta kuin toisten.
Ryhmämme päätti äänestää omaa miestä niin pitkälle kun sitä laillisesti voi. Toisen ja kolmannen äänestyksen välillä neuvotellaan. Alustavasti jo luvattiin, että jos viime äänestyksessä joutuvat vastakkain esim. Ryti ja Suolahti, saa kukin äänestää vakaumuksensa mukaan.
Maanantaina kehittyi asia luonnollista latuaan. Kun vaalihuoneeseen mentiin, ei kukaan osannut sanoa kuka tulee valituksi. Emme tehneet oman ehdokkaamme hyväksi mitään sopimuksia. Ruotsalaisilla vasemmistolla ja maamiehillä oli myötätuntoa Relanderia kohtaan. Kokoom. tuntui olevan.
Toinen äänestys pelasti Relanderin ja kaatoi Suolahden.
Lopuksi tuli Relander valituksi.
Ja sitte alkoi seulominen. Maailma oli yllätettynä.
Meillä oli ryhmäjäähyväiset, joissa mielialat nousivat korkealle.
Näinä päivinä sain professori ja Maila Mikkolalta ystävällisen kutsun saapua heille tarinoimaan. Mutta en ehtinyt.
Danielson-Kalmarille lupasin tulla hänen luokseen ensi sopivassa tilaisuudessa.
Professori valtioneuvos Laitiselta sain kutsun tulla päivälliselle, mutta en sinnekään ehtinyt.
Tiistai-iltana lähdin kotiin.