Kokonainen viikko kulunut ilman päiväkirjaa! Torstaina kävin Alavudella Raisiota tervehtimässä hänen 60-vuotispäivänänsä. Se oli hauska matka.
Olin ensin Ahtiluodolla. Kuuntelin 2 tuntia hänen opetustaan luokalla. Sitte menimme hänen hevosellaan Raisioon – rouva kuskina!
Raisiossa istuttiin piirissä takan ympärillä ja tarinoitiin. Syötiin. Puhuin Raisiolle syönnin loputtua. Jätin Ilkan puolesta Välskärin kertomukset. Omasta puolestani Juoppohullun.
Sieltä tullessa kutsui opettaja Saari, joka juhli 50-vuotispäiväänsä, sisään. Sielläkin hetkinen hauskaa.
Tulin junalla, ja kotiin.
Tällaiset matkat olisivat silloin tällöin hyvin terveellisiä. Päästä kosketuksiin ihmisten kanssa epävirallisesti. Se on oikeata elämänkosketusta. Sillä on se hyvä puoli että voi osoittaa usein unohdetuille sankareille huomaavaisuutta. Se antaa elämänuskoa ja elämän iloa.
Perjantaina oli suojeluskuntajuhlat seurahuoneella. Hyvä ohjelma ja paljon ihmisiä.
Kaistila soitti erinomaisesti.
Puhuin. Aihe:
Suomalainen on ollut aina olemassa. Hämärässä, ajantakaisessa muinaisuudessa se oli jo Luojan mielikuvituksessa ja siitä se alkoi sikiytyä – Suomalaisten esiisiä olivat jättiläiset. Jo silloin oli taistelu idän ja lännen välillä. Antero Vipunen. Halkaisi sanallaan Imatran kalliot. Syntyi silloinen raja. Sitten – – – –
Puhuin vapaudesta. Sen väärästä ja oikeasta tajunnasta. Vapaus on maallisen elämän evankeliumi. Mutta samoin kuin Kristuksen tulevan elämän evankeliumi omistetaan väärin, käytetään väärin, eikä aina johda autuuteen, samoin maallisen vapauden evankeliumi.
Kuvailin miten meillä on käynyt. Teroitin suojeluskuntain ritarikunniaa: lain ja kansalaisrauhan ja isänmaan rajojen puolesta.
Mies, joka tuntee mitä vapaus on, joka kykenee määräämään oman tahtonsa toiminnan, sellainen mies on vapaa.
Lauantaina olin Vaasassa. Mitään erinäistä ei tapahtunut.
Tänään vastasin näyttelijä Aapo Similälle Puukkojunkkarit-sovitelman johdosta. Tein useita muistutuksia ensi- ja viime näytösten sommitteluun ja viime kohtauksen lopun suunnittelin toisin, hieman. Hän oli asettanut Karin viime repliikissä kehumaan Esaa. Se ei sovi.
Annoin luvan sovitelmaan. Pyysin saada helmikuulla Helsinkiin mennessäni tarkastaa loppuluonnosta.