Komiteassa tuli ”Suomen ja Venäjän välisiä suhteita” koskevan lakiehdotuksen 4 §:lässä esiin kysymys miten tähän suhtautuu tullikysymys. Minä kysyin. Vrede vastasi, että siitä Suomen eduskunta antaisi lausuntonsa, mutta Venäjä päättäisi. Kotonen. Eikö pykälässä ole aukko taloudelliseen lainsäädäntöön ja sopimuksiin nähden.
Alkio: Nyt kun tulevat taloudelliset ja tullisopimukset melkein kaikki muodostumaan valtiollisiksi, voisi olla, että tämän säädöksen kautta tehtäisiin melkein kokonaan tyhjäksi Suomen eduskunnan oikeus esim. tullilainsäädäntöön.”
Vrede oli ehdotuksestaan ilm. epävarma. Nyt hän sanoi, että tullitaksa tulisi riippumaan Suomen eduskunnan päätöksestä. Ilman Venäjän välitystä menisivät 7 §:lään otetut asiat. Olisi sitä mieltä, että Venäjä edustaisi Suomea virallisesti ja virallisissa asioissa.
Alkio huomautti, että tämän muodostelun kautta tulisivat suomalaiset riippumaan Venäjän luvasta saadakseen ottaa osaa seuraavain vuosikymmenien Euroopan olojen muodostelu-neuvotteluihin joilla on valtiollinen tai sosialinen luonne. Pykälää laajennettava.
Liliuskin tunnusti sen.
Vrede, mikäli oli ymmärtänyt Alkiota, hän tahtoisi muuttaa Suomen suhdetta Venäjään sikäli, että Suomi saisi sananvaltaa ulkomaisiin asioihin. Ennen Suomella ei sellaista ole ollut. Voisi kyllä olla suotava, että Suomi saisi taloudellisissa asioissa itse sopia ulkomaiden kanssa. Mutta 1809 rauhassa tämä oikeus pidätettiin. Tähän tarvitaisiin jonkullainen kansainvälinen sopimus. Puhuja oli ajatellut vain Suomen ja Venäjän välistä suhdetta.
Mitä sitten tulee siihen että Suomen hallitus ”antaisi lausuntoja” sanotaan ohjelmassa, ettei Venäjä voi solmita sopimusta jos ei sitä voida panna toimeen Suomen lain mukaan (Entäs edun mukaan?). Kysymys Suomen hallituksen lausunnosta on siis sellainen, ettei sitä voida toteuttaa, ellei ole annettu lausuntoa, että sitä voitaisiin toteuttaa.
Raatikainen kannatti Alkiota että suomalaiset saisivat vapaan osanoton kansainvälisiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin konkresseihin.
Alkio vapaaherra Vredelle. Asian toteuttamiseen tarvittava lausunto siitä, ettei Venäjän sopimusta ulkovaltain kanssa voida päättää, ennen kuin Suomen hallitus on lausunut, voidaanko se toteuttaa Suomen lain mukaan. Niin kyllä. Mutta usein tulee kysymykseen Suomen etu. Laki saattaa myöntää, mutta etu vastustaa. (Vrede: jaa, jaa, se voi olla oikein).”
Vrede piti muutoksia mahdollisena, mutta se muuttaa Suomen ja Venäjän välistä suhdetta.
[- -]
Alkio: Taloudellinen itsemääräämisoikeus kansallisen olemuksemme elinehto. Pidän sitä tärkeämpänä kuin valtioluita.
Lilius kannatti sitä että vaatimukset tässä asetetaan korkealle.
Ståhlberg: Pitäisihän vaatimukset asettaa korkealle; mutta voi olla että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. [- -]
Kysymys sopimuksista vierasten valtain kanssa pantiin pöydälle.
5 §:lässä sukeutui keskusteltavaksi Suomen kauppaedustus ulkomailla. Alkio ja Kotonen esittivät, että olisi Suomen edustus saatava toimeen apulaiskonsulien kautta. – Ståhlberg ja D-Kalmari katsoivat edellistä liian korkealentoisena jota he eivät voineet seurata. He tahtoivat rakentaa vanhalle pohjalle.
[Syntyneessä laajassa keskustelussa varovaisemmat Ståhlberg ja Danielson-Kalmari halusivat Venäjän edustavan Suomea ulospäin ja muistuttivat liian pitkälle menevien esitysten vaarantavan aseman.]
Alkio: (D-K:n lausunnon johd.) Merkiten ettei koskaan ole ollut sellaista sotaa kuin nyt, ei 1000-vuotiset järjestelmät kauppasuhteissa eri valtioiden välillä enää pysy. Rauha ei tule tavallisin keinoin. Talouselämä ja kansainväliset suhteet muodostuvat uudestaan. Me emme saa talouselämäämme sitoa näin käsiämme. Meidän pitää ottaa ja pelastaa niin paljo oikeuksia kuin suinkin. Se on velvollisuutemme. Viittasi muuten siihen, että Suomen omasta kauppaedustuksesta oli kymmenkunta vuotta takaperin julkinen kysymys. Se on taloudellisen elämämme elinehto.
6 §:ssä Puheenjohtaja ehdotti markkamäärän poistoa, koska on tehty virhe että tässä on turhia tingitty kustannuksia, Yhdyin häneen, koska antamalla tässä kohtuullinen osamme, vahvistamme oikeutemme. Lilius huomautti, että Alkio on tässä rahoja myöntävällä kannalla, mutta arvatenkin tulee kieltämään väestöperustein maksamasta sotakustannuksia. [ – – ]
Äänestyksellä päätettiin 8lla 1:tä vastaan, että pykälässä ehdotetaan ulkomainen edustus väkiluvun perusteella, eikä määrä summana.
7 §:lä. D-Kalmari: Eikö voisi ehdottaa että tällaisten valtainvälisten kauppasopimusten teossa Venäjä asettaisi suomalaisen miehen Venäjän edustajan rinnalle kun tehdään Suomea koskevia kauppasopimuksia. [- -]
Alkio tahtoi ensi mom. laajennettavaksi m.m. kauppasopimuksissa Suomen edustukseen.
Toisessa mom. oikeutta valtillisiin ja yhteiskunnallisiin kongresseihin osanottoon. [ – – ]