Komiteassa. Syntyi kysymys sotaväestä.D.-Kalmari tahtoi että asia tässä määriteltäisiin vain enempi ylimalkaisesti, jättämällä vapautta järjestelyyn. Lilius arveli että Venäjä vaatii koko kunnollista puollustuslaitosta, koska tulisimme tällä rajalla olemaan Venäjän rajan suojana. Tämän vuoksi arveli että tässä kaivataisiin erinäistä säännöstelyä. Niin ikään tarvittane täällä nyt monipuolisempi sotalaitos kuin ennen. Eri aselajeja, ilma- ja sukelluslaitoksia tarvitaan. Olisi myös varattava oikeus komentokielen saamiseen suomenkieliseksi. – Puheenj. totesi, että komitea asettuu sille kannalle että sotaväestä säädetään lakia suomalaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. – Vrede oli samaa mieltä kuin Lilius, että sotaväestä on tässä laissa tarkemmin säännösteltävä kuin D-K. oli ajatellut. – Kotonen samaa mieltä kuin D-K., että asian tällä kannalla ollessa on mahdotonta keskustella sotaväen laaduista ja järjestelyistä. Tässä laissa olisi vain säädettävä että sotaväestä säätäminen on Suomen sisäinen asia. Jos Suomen aseman järjestelyn kannalta oman sotaväen saaminen on välttämätön, siitä voi asia vastedes selviytyä. – Lilius: Miten -asiat järjestynevätkin, Suomi tarvitsee oman sotaväen. Itsenäisyyttä ei vain kauniilla puheilla yllä pidetä. – Alkio: tähän lakiin otettava vain kaksi asiaa: sotaväestä säädetään Suomen sisällisessä lainsäädäntöjärjestyksessä. Suomi ottaa suojellakseen maan rajoja ulkoa tulevia hyökkäyksiä vastaan. Siinä ne pääasiat. Muu on jätettävä tämän lain ulkopuolelle. – Ståhlberg tahtoi lain sotaväestä sääd. sisällisenä asiana; komennuskieli; käyttämisen rajoitus. Jos ne kohdat joilla turvataan Venäjän etuja voidaan järjestää saataisiin sopivasti selvitetyksi edellytyksellä, että ollaan yhdessä Venäjän kanssa, se on tärkeä. Me emme voi turvata rajojamme Venäjänkään edun kannalta ilman sotaväkeä. D-Kalmari. Puhuessaan ylimalkaisesta määrittelystä oli pitänyt silmällä nykyhetken asemaa. Oli huomannut nyt jo että mennään mielipiteissä halki. Mitkä näkökohdat Venäjällä pääsevät Suomen sotaväen suhteen lopulta määräämään ei kukaan tiedä. Sen vuoksi epäilee onko mitään hyötyä nyt käsitellä asiaa. Oma vakaumus: ellemme saa aikaan lujaa sotavoimaa, joudumme riippuvaisiksi Venäjän tai Saksan sotavoimista, joka edelleen panee kansallisuutemme -olemassaolon vaa-raan. Mutta tätä asiaa tuskin voimme tässä komi-teassa edistää. – Lilius. Tietysti emme voi ryhtyä soti-las-teknillisiin kysymyksiin. Mutta meidän pitäisi kyetä pohtimaan kysymystä mihin määrin me voimme uhrata sotalaitokseen. Luuli että voitaisiin asettua miliisin kannalle. Se on erinomainen laitos tällaisessa maassa. – Vrede: komiteassa ei pitäisi määrätä sotavoiman suuruutta, mutta suuntaviivat ja kustannusten korkein suuruus., – joko molemmat, tai toinen. Luuli mahdolliseksi jonkullaista miliisijärjestelmää. – Ståhlberg: absoluuttisia numeroita ja määritelmiä sotaväen lukumäärästä ei pitäisi tähän panna. Ei olisi pyrittävä yleensä pääsemään pienemmällä rasituksella kuin Venäjällä. Vakinaisen väen ja kustannusten määrä asetettava suhteellisesti yhtä suuriksi kuin Venäjällä. On otettava huomioon se etu, mikä siitä johtuu että Suomi on yhteispuollustuksessa suurvallan kanssa, tai yksin. Suomen kannattaisi ottaa suurempikin määrä rasitusta, pitäen silmällä näitä etuja. – Kotonen: Syvänä vakaumuksenaan, että sodan loputtua kansojen väliset suhteet tulevat muodostumaan niin, etteivät kansat enää tule ryhtymään varustuskilpailuun. Puhua tässä nyt prosenteista ja palvelusajan pituudesta on nyt sama kuin puhua Marsin kanavista. Jos suhde Venäjään pysyy ennallaan, Venäjä ei tule suvaitsemaan tänne ainakaan omia kanuunoita ja laivastoa. – Raatikainen; Täytyy sotilasasiassa odottaa suuria muutoksia. Tuntuu mahdottomalta ruveta järjestämään näitä asioita. Olisi huvittavaa kuulla tässä seurassa millä tavalla tässä seurassa ajateltaisiin sotilasasioita järjestää. Täällä ei saada miehiä riviin jos palvelus-aika on sama kuin Venäjällä 5 – 6 vuotta. Mutta pieni miliisi. Maalaisyleisö ei ole vastahakoista lähtemään asiaa järjestämään, jos palvelusaika on lyhyt. – D-Kalmari. Tunnettua jo ennestään, että komiteassakin on edustettuna se haaveilu, että kansat tulisivat toimeen ilman sotaväkeä. Puhuja ei luota, että tämän sodan jälkeen vielä tulee tällainen tila. Päin vastoin voi tulla kannettavaksi hyvinkin raskas sotilastaakka. Jollei meidän kansa käytä nyt tarjoutuvaa tilaisuutta järjestää sotavoimaa, tapahtuu suuri valtiollinen erehdys. Jos täällä olisi heti vallankumouksen jälkeen asetettu oma sotaväki ja sen ohella voimakas miliissi, se olisi asemamme järjestänyt. Jää näin kokonaan vieraitten valtain määrättäväksi, miten olot täällä lähitulevaisuudessa muodostuvat. Edesvastuu jää vallassa oleville sosialidemokrateille. Me muut emme voi asioita nyt järjestää isänmaan edun mukaisesti. Oli kuullut mielihyvällä Raatikaisen lausunnon. Mutta meidän on mahdotonta nyt vaikuttaa asiain menoon. – Grotenfelt piti sotilaskysymystä tärkeänä, olisi ollut valmis siihen että lausutaisiin kuten Danielson-Kalmari oli alkuaan ehdottanut. – Kotonen. D.K:n selitys sos.demokr. kannasta olisi aivan oikea. Sos.demokr. parhaissa piireissä on järjestyksenpito kysymys tärkeä. Sos.demokr. olivat kysyneet Venäjän pääministeriltä mitä hän ajatteli Suomen sotaväestä. Mutta ei ole saatu vastausta. Tässähän on puhuttu tulevaisuuden, eikä nykyhetken sotaväestä. Ei olisi saatu aseita. D-Kalmari arveli että Maksimov oli tarjoutunut hankkimaan aseita. Mutta täällähän on puuttunut halu järjestää näitä asioita, samoin kuin siviilijärjestystäkin. Jos järj. työväessä olisi tähän halua, järjestys olisi pian toteutettu. Mutta senaatti ei ole yrittänytkään. Hallituksen enemmistö ei sitä näy haluavan. – Lilius luuli, että ainakaan hänen ryhmässään ei kannateta nykyisen sodan kestäessä sotaväen asettamista. Mutta heidän keskuudessaan kannatetaan omaa sotaväkeä. Järjestämisen pitäisi jäädä Suomen viranomaisten kanssa. Tähän otettakoon kustannusten määrä, suhteelliseksi Venäjän kustannusten kanssa. Heidän ryhmässään vielä ajateltu, että vakinainen väki olisi värvätty ja palkattu.
Ståhlberg. Jos sodan aikana pantaisiin toimeen suomalainen sotaväki voisi siitä tulla samallainen hillitön joukkue kuin mitä nämä matruusit.
D-Kalmari: Kyllähän minä synkältä kannalta katson asioita, mutta en niin synkiltä kuin puheenjohtaja. Jos järjestynyt työväki asettuisi järjestystä tukemaan maassa (Paasikivi: siihen ei ole mitään toiveita!) niin tilanne voisi valjeta. Mutta siihen ei ole toiveita.
Raatikainen. Kenties täytyy mies mieheltä järjestyä pitämään järjestystä. Siihen ei voi jäädä välinpitämättömäksi. Olotila johon luisutaan, velvoittaa itsesuojelukseen.
Lilius: Ei tämä kysymys ole irrallaan komitean työstä. Epäilee ettei hetki Suomen sotaväen järjestämiseksi ole otollinen. Komitean on harkittava, eikö ole kutsuttava kuultaviksi asiantuntijoina upseereita.
Laaksovirta. Kotosen mielipide kansainvälisten sotilasolojen järjestämisestä oikea. Tässä tuskin tarvitaan muuta kuin Alkion ehdotukset, että sotaväestä säädetään Suomen lainsäädäntöjärjestyksessä, sekä että Suomen sotaväen on suojattava maan rajoja.
Alkio esitti kuvauksen tilanteesta, jota ei pitäisi katsoa niin synkästi kuin täällä on tehty. Nyt ei ole harkittava heti sotaväen asettamista, vaan sodan jälkeen.
Kotonen samaa. Piti että ainoa vaara mikä uhkaa, uhkaa Venäläisen sotaväen puolelta.
Lilius: Entä Raumalla ja Porin maaseutulaisten lakoissa? – – –
Keskusteltiin laajasti millä tavalla laissa määrätään suhteellisuus Suomen ja Venäjän välillä sotaväestä johtuvista rasituksista: väkilukuperusteko, vai kustannusperuste. Loppulausunto tuli kustannusperuste.
Komennuskielestä keskusteltiin ja ajateltiin että jo tässä laissa olisi määrättävä siksi suomi. Jätettiin kuitenkin pois, koska lainsäädäntö asiasta koetetaan pidättää itsellemme.
Venäläisten upseerien asemasta keskusteltaessa oltiin sitä mieltä, että asia on arka.