Kesäkuun 9 pnä

Eilen illalla oli eduskunnassa käsillä osuustoimintalain ja uskontorikoslain lepäämään vaatimus. Viime mainitun asian keskustelussa oli mielenkiintoista panna merkille se, että sosialistit kohdeltuaan hyvinkin ylimielisesti toisia, jotka uskonnon nimessä vaativat lain lepäämään äänestämistä, muuttuivat hyvin totisiksi minun lausuntoni johdosta, jossa uskonvapauden nimessä vaadin lain lepäämään äänestämistä. [lisävihkossa Alkion puheenvuoron luonnosta:
”Mitä syytä meillä on juuri nyt tällä tavoin loukata suuren kansanosan tunteita? Nyt olisi tärkeätä välttää tällaista ja toteuttaa suuria reformeja.
Mitään lakia ei saa säätää siinä tarkoituksessa että sen kautta tunnustettaisiin sallituksi toisen uskonnollisen vakaumuksen ”ilkeämielisen häpäisemisen vapaus”.]
Osuustoimintalain lepäämään äänestämistä vaativat E. Saari ja A. Raatikainen. Tässä oli mielenkiintoista, miten ed. Leppänen (sos.d.) vetosi porvaristoon, jonka etujen hän ei katsonut olevan mitenkään ristiriidassa sosialistien ”edistysmielisten” osuustoiminta-etujen kanssa.
Ilma on ihana. Kävin saunassa.
Komiteassa käsiteltiin edelleen hallitusmuoto-asioita.
Tänään myydään kaduilla lehtien sähkösanomia, joissa on senaatin toimivallan laajennuslakiesitys.
[leike: ”Laki erinäisten asiain siirtämisestä Suomen senaatin ja kenraalikuvernöörin ratkaistavaksi.”]
Saunassa sain esiripun takana kuulla hauskaa väittelyä erään maisterin ja saunan kylvettäjän välillä, mikä minuakin oli palvellut. Maisteri ensin pyysi toalettilaatikon avainta säilyttääkseen sinne lompakkonsa (kaikesta päättäen kulashin lompakon). Hän tahtoi vain ”Dushia”. Hänen ja kylvettäjän keskustelu kääntyi maanviljelijöihin ja maanviljelykseen ihanan ilman vuoksi.
– Kyllä niillä maanviljelijöillä nyt on hyvä, kehui maisteri
– Kyllä niillä on vaikeuksiakin, selittää kylvettäjä.
– Noo, mutta kyllä ne nyt ovat hyötyneet. Ne ovat vain aina tyytymättömiä. Meihin muihin verraten niillä on … kun on hyviä maita ja niin monta etua ja ..
– Niillä on myöskin niin raskas työ ja
– Mitä joutavaa! Kyllä me täällä Helsingissä teemme monta vertaa raskaamman työn
– Niin mutta, maisteri
– Kyllä minä tiedän. Minun isäni ja äitini ovat maanviljelijäin lapsia ja koko elämäni olen kesät ollut maalla. Kyllä niillä on niin monta etua … kyllä ne saavat nyt hiukan —
Kutsuin kylvettäjän maksaakseni.
– Meillä on aina väittely tuon maisterin kanssa
– Te olette oikeassa, sanoin minä. – sanokaa se maisterillekin (Maisteri oli verhon takana ja kuuli)
– Niin onkin. Kyllä minä sanon. Aina ne niitä maamiehiä haukkuvat, en minä.
Arvaan, että minun lähdettyäni syntyi uusi keskustelu minun terveisteni johdosta.
Laskeusin alas, join Portti-Brondinilla kahvit, tulin senaattiin.
Prokuraattorin asemasta ja tehtävästä keskusteltiin komiteassa sangen laajasti. [- -] Yleensä arveltiin että prokuraattorin toimivelvollisuudesta pitäisi eroittaa syyttäjävelvollisuudet.
Presidentin syyttämisoikeudesta keskusteltiin laajasti, varsinkin siitä, onko hänet oikeus erottaa jos havaitaan valtiopetokseen syylliseksi, erottaa ennen kuin tuomio on langennut. Puheenjohtajan lausuman perusteella katsottiin enemmistöllä, että pidetään luonnollisena, että valtioneuvosto erottaa hänet virasta heti kun rikos on paljastunut, ja panee syytteeseen.
[Leikkeitä ”Sosialistien ja venäläisten sotilaiden yhteistoiminta”, useilla paikkakunnilla; ”Vihdin lakko päättynyt”; ”Punakaarti”, ”Kunnallislakien ja 8 tunnin työpäivälain käsittely eduskunnassa, Helsingin kunnallisjärjestön [=sd.] päätös.” ”Kerenski rintamalla”, Uuden Suomettaren pääkirjoitus ”Uusi puolue”, ”Minimipalkat myös määrättävä!” (Työmies); ”Bolshevikien puolue”; ”Kenraali Aleksejevin eron syyt”; ”Veljeilyt rintamalla”; ”Kronstadtin tasavalta”; ”Kerenski selittelee puheitaan ja tekojaan”; ”Bolshevikit ja poliisidepartementti” ja useita lainauksia venäläisten lehtien artikkeleista.]