Katson tänään leijonalippua ikkunastani Säätytalon tangossa. Se on eilisen eduskuntapäätöksen johdosta. Suuri tunne täyttää mieleni. Kyynel pursuu silmään. ”Suomeni, kansani, Synnyinmaani, Äitini kurja ja kallis!” – –
Ilta-istunnossa tein sosialisteille välikysymyksen heidän neuvotteluistaan eduskunnan seläntakana miljoonakysymyksessä Tsheidsen kanssa. Joutuivat pulaan.
Senaatin porvarilliset edustajat ovat jättäneet erohakemuksensa kenraalikuvernöörille. Sosialistit eivät.
Istunnossa ilmoitti Tokoi että koko senaatti jättää paikkansa eduskunnan käytettäväksi. Sosialistien ryhmän puolesta ilmoitti Airola että sos. ryhmä oli päättänyt kehoittaa senaattia pysymään toimessaan kunnes eduskunta ehtii asian järjestää.
Ei tehty mitään päätöstä.
Tokoi oli hyvin nolona. Hän esiintyi edellisessä istunnossa taasen hyvin tahdittomasti. Sai, ei ainoastaan kaikki porvarit, vaan ajattelevat sosialistitkin halveksimaan itseänsä. Edellispäivänä oli mies kenraalikuvernöörille ilmoittanut toisten senaattorien läsnäollessa että ”koko senaatti on hallituksen esityksen takana” esityksessä, joka koskee erinäisten asiain siirtämistä Suomen Senaatin ja kenraalikuvernöörin harkintaan. Nyt, kun Tulenheimo oli – taas liian yksipuolisesti tuota esitystä puoltanut – tulee Tokoi ja niittää itkien, omaa ääntään kuunnellen, kättentaputuksia lehteriltä ja eduskunnan sosialistinaisilta, – ja selittää, että hallitus on vallankumouksellinen, se katsoo, kun Venäjän väliaikainen hallitus on kaatunut, nyt esteiden poistuneen ja hyväksyy eduskunnan päätöksen!
Mies on osottautunut tällä lyhyellä ajalla kokonaan siveellistä tarmoa puuttuvaksi, sivistyneestä miehuudesta tietämättömäksi demagokiksi, joka ei saattanutkaan jäädä hallitukseen päivääkään pitemmäksi ajaksi. Toverinsa saattoi hän häpeään, Suomen kansanvallan edustuksen halveksumisen alaiseksi.
Sitä vastoin meidän Kallio hoiti korttinsa kuin mies. Puheessaan hän selitti olleensa kaiken aikaa tekemisissä väliaik. hallituksen kanssa. Hän puolsi hallituksen esitystä, mutta ei tahtonut asettua jarruksi eduskunnantahdon tielle. Hän siis äänestää asian kiireelliseksi, mutta samalla sitä vastaan. Se oli miehen puhetta.