Käy kiihkeätä keskustelua korkeimman vallan käyttämislain julkaisemisesta. Mäkelin kuulusteli minulta, mitä mieltä olen. Vastasin: lykättävä ja odotettava tilanteen selvenemistä. Hän toista mieltä, kiirehtii. Sosialistit pitivät kokouksensa tänään ja päättivät lykätä julkaisemisen etupäässä siksi, kun me emme suostuneet julkaisemista nyt kannattamaan. Olen sitä mieltä, että sitä ei peruuteta. Mutta adressi ja laki on ensiksi esitettävä Venäjän hallitukselle ennenkuin me julkaisemisen käsittelemme. Tärkeänä pidän että me voitamme aikaa. Minulla on se vaikutelma, että jos emme hätäilevällä toimella pilaa asiaa, me voitamme tarkoituksemme. Porvariston lakimiehet puuhaavat vahvasti lakia vastaan. Suunnittelevat, että jos sen eduskunta julkaisee, sitten jätetään paikkansa, mutta ei anneta pois valtakirjaa.
Se olisi minun tulkintani mukaan väärä teko, oikeudeton. Edustajain on nyt juuri pidettävä paikkansa ja väistyttävä vasta väkivallan edestä.
Tällä kertaa olen sitä mieltä, että jos Väliaik. hallitus ei tunnusta lakia, silloin se on ilman muuta julaistava. Mutta se edellyttää eräitä ehtoja, joiden toteutumista odotan.
Epäluulot versovat tässä ”sanomalehdettömässä” pimeydessä.
Niinpä epäilevät porvarit. että sosialistit ovat laittaneet kirjaltajalakon – poliittiseksi. Etteivät porvarilehdet voisi ilmestyä.
Tätä en usko.
Sosialistit epäilevät että porvariainekset taantumuksellisimmat puuhaavat eduskunnan hajotusta ja kasakka-pieksäjäisiä vasemmistolle.
Tätä en usko.
Tosiasia on, että joku verta kasakoita lie tänne tullut, sekä muutamia panssariautoja y.m.
Että venäläiset varustautuvat meitä vastaan, sen uskon.
Pietarin porvaripiireissä on kiihtynyt ja vihollinen mieliala meitä vastaan – josta sel-viää, kuinka tärkeätä on, että me alamme hapuilla ohjaksia omiin kouriimme.
Kuinka pitkälle menee, se ei ole nyt selitettävissä. Selvenee aikanaan.
Tuli mitä tuli, Suomi on satava vapaaksi!
[Leikkeitä Kerenskin toimista Venäjällä, senaatin kirjapainon sulkemisesta, kenraalikuvernöörin lausunnosta Suomen kysymyksestä (”Venäjän hallitus ei tule tunnustamaan Suomen asemaa”) sekä ”Tsaarivallan palauttaminenko ollut kadettien mielessä?”]
Mitäs meidän siis nyt on tehtävä?
Toimittava niin, ettei aseellinen asiaan ryhtyminen Venäjän puolelta tule välttämättömäksi ainakaan lähiaikoina. Lujitettava asemamme: estämällä työsulut ja työlakot lailla; pantava kaikki tarmo elintarvekysymyksen järjestelyyn; annettava tuon eduskunnan vallanlaajennuslain promulgeeraaminen senaatille sitten kun ikänä tilanne on valmis; heti sen jälkeen julaista kaikki hyväksytyt lait; järjestää maahan eduskunnan valvonnanalainen järjestysmiehistö; mielialojen rauhottamiseksi pysäyttää n.s. luokkalainsäädäntö muutamaksi kuukaudeksi sitten, kun maatalouden työpäivälaki on valmis; asetettava hallitus tätä ohjelmaa toteuttamaan; valmistettava pian hallitusmuoto ja valtakunnansääntö rauhankongressissa ja Venäjän mahdollista kansalliskokousta varten.