Mitä kuuluu Tampereelta? Ne kuulumiset ratkaisevat aseman. Kuinka voivat Koskisen Aaroni ja Kalle? Minä arvaan, että ainakin jompi kumpi on rintamalla. Jumala suojelee heitä.
Adolf ja Hollo ovat ymmärtääkseni muissa toimissa. Varsinkin Hollo on jo liian vanha rintamalle, vaikka kyllä hän sinne kelpaa, samoin kuin Adolfkin.
Oli se merkillistä että minun piti joutua tänne. Minun paikkani olisi nyt kiertää Etelä-Pohjanmaalla pitäjäästä pitäjään innostamassa ja asemaa selittämässä. Rintamalle menoa en pelkäisi ollenkaan, – mutta voimani ovat siksi väsähtäneet ja terveyteni heikontunut, etten minä sinne, varsinkaan näin talvella, 56 vuotiaana, kykenisi. Mutta jos eloon jään, toivon että minunkin taisteluvuoroni taasen tulee jatkaa siitä, mihin rintamamiehet lopettavat.
Surettavaa on, etten voi antaa perheelleni mitään tietoja olostamme. Kuinka he mahtavatkaan murehtia. Ja huhut oloista täällä varmaan liijottelevatkin – vaikka onhan täällä ainakin parikymmentä salamurhaa konnien toimesta tehty. Annikka- ja Äiti-raukkani. Paavo nuoruuden optimismilla paremminkin kestänee.
Hollon Väinö on täältä myöskin lähtenyt, ja päässyt myöskin vartioketjujen läpi, kuten kerrotaan. Siunaan sinua, ystäväni poikaa!
Mäen Matti ja Artturi Leinonen ja Antti Haapala. Missä te olette? Kuinka usein ajattelenkaan teitä, te lämminsydämiset veljet. Tapaammeko vielä joskus?
Ja Harju. Ymmärrän, veli, tuskasi, kun et nyt voi olla siellä, missä isänmaan kohtalo ratkaistaan. Sillä luonteesi ja sydämesi olisi Sinut vienyt kuumimpaan. Rauhoitu rakas veli. Jos terveet veljemme voittavat, seuraa taasen meidän, rintamalle kykenemättömäin vuoro entistä velvoittavampana astua kansalliseen palvelukseen. Jos terveet veljemme sortuvat, meilläkään ei ole muuta, kuin tuhkaan ja säkkiin pukien, kääriytyä ylväästi lippuumme, julistaa kirousta isänmaan pettureille ja saada siitä tuomiomme.
Veljeni Aaron. Sinutkin on sairalloisuus kytkenyt kotiturpeeseen, et kykene taistelurintamalle. Mutta varusta itsesi rauhantyöhön, asevelvollisuuteen astumaan heti kuin veljemme rintamalla ovat voittaneet. Sinulla on siihen kykyä ja lahjoja. Älä siis kohtaloasi valita. Uhrisi isänmaalle tulee sinunkin vuorosi antaa.
Veljeni Haapala. Näen sielunisilmillä Sinut hehkuvassa suuttumuksessasi. Minusta ei sinunkaan terveytesi ole sallinut sinun mennä rintamalle. Mutta luulen, että sinulle on annettu tärkeitä luottamustehtäviä. Siunaus seuratkoon edesottamisiasi.
Ja veljet Havu ja Niinistö! Missä lienettekin, rintamalla tai muualla – näen teidät asevelvollisina, isänmaan puolesta. Menestys työtämme seuratkoon!
Paavo minun ainoa poikani! Sinä jolla on elämäni jatkolangat, joka olet osa minusta ja jolla on sydämeni. Sinä olet lapsi. Tunnen, miten sormesi syhyävät, miten intohimosi, polttaa, miten nuoruuden sykintä pakottaa sinua jo miesten otteluun. Mutta niin itsekäs olen, että sinut tahtoisin säästää elämälle jälkeeni. Jos me voitamme on sinulla nuoruus ja miehuus elettävänä isänmaalle. Jos taas – josta Jla varjele – joudumme lyödyiksi ja isänmaa joutuu näiden kapinoitsijain käsiin, silloin soisin, että nuori veresi vuotaisi ennen, kuin joutuisit elämään sitä seuraavana häväistyksen aikana, ja pilaamaan luonnettasi ja katsantotapojasi sellaista onnettomuutta seuraavana kirottuna aikana.
Rakas Äitini! Näen joka päivä Teidän itkusta punottavat silmänne, näen miten Te käytte kuin varjo ikkunasta ikkunaan, ja odotatte. Teidän rakastava sydämenne suree suurta armottomuutta joka maata on kohdannut, se suree minua, Kerttua, Allia – Kyllä me tulemme! Te näette meidät vielä.
Rakas Annikkani! Sinun syvästi kärsivät kasvosi ovat rauhalliset, mutta sisällinen rauhattomuus kalventaa niitä yhä. Sinä et paljo nuku, et paljon valita, sillä sinä olet lujalla tahdonvoimallasi tottunut painamaan tunteesi näkymättömiin, muilta peittoon, mutta sitä enempi kärsit. Jumala antakoon sinulle voimia kestämään sortumatta, antakoon Sinulle henkisen viestin että me tulemme.
Mimmin näen usein rukoukseen vaipuneena. Sinä koetat selittää kaikki raamatunennustusten valossa. Tiedän Sinun vilpittömän sydämesi odottavan loppuratkaisua Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta. Kunnioitan Sinun mielikuvaasi.
Alli-rakas. Minkälaisina tiedot hänelle Ruotsiin menevätkään Suomesta! Millä levottomuudella hän seuranneekaan tapauksia kotimaassa. Älä hätäile. Suomi nousee vielä tuhkistaan. Me rakennamme sen uudestaan, tahi oikeammin: te nuoret.
Kerttu-kultani toi kohtalo minulle kohtalotoveriksi. Ja se oli Siunattu asia. Kerttu on reipas, voi hyvin ja – minä toivon että me yhdessä vielä menemme Laihialle.
Viime yönä klo ½ 1 joku jyryytti tämän talon paraatikäytävässä kauheasti ovea. Otaksuin siellä jo punakaartilaisten olevan. Odotimme rauhallisesti, pistin vain muistikirjani piiloon. En olisi viitsinyt yrittää paeta. – Se oli kuitenkin joku myöhästynyt talon asukas, jolla ei ollut avainta.
Punakaartin voitosta kehuu tänään julistuksessaan Eero Haapalainen punakaarteille. Porvoo ja Loviisa ilmoitetaan valloitetuksi ja alue Kotka – Kouvola – Lahti – Riihimäki – Helsinki olevan miltei kaikki punakaartien hallussa. Samoin, että ’’ennen pitkää on koko Etelä-Suomi ja suuri osa Itä-Suomea” heidän hallussaan. Ja: ’’E-P.maalla ovat lahtarit vielä voimissaan mutta saavat ankaroita iskuja joka päivä. Vilppulassa ja Tampereen–Haapamäen välisellä radalla ovat niiden asemapaikat tykkitulella hävitetyt.’’
Onko tämä totta?
Odotan tietoja!
Päivän tietoja: Tulleita eilen illalla Tampereelta tulleen pikalähetin mukana.
Mannerheim ei vielä toistaiseksi hyökkää, vaan varustaa. Juttu Tampereen taisteluista perätön.
Kuri armeijassa ensiluokkainen. Miehistö ja päälliköt erinomaisesti innostuneita.
Savon ja Karjalan armeijoita kootaan.
Aseita tullut pohjanpuolelta päin 100 kanuunaa, 18,000 kivääriä, 1 milj. patruunia.
Jääkärit nousseet maihin Sidebyssä jo 5 p. Helmikuuta.
Uuttakaupunkia vastaan pitäisi lähteneen 4000 veristä ja 2000 ryssää, mutta ei sanota mistä. – Toisen tiedon mukaan Turun tienoilta olisi sinne mennyt valkokaartilaisia.
Junain ja sähkösanomien kerrotaan menevän vain Toijalaan.
Nais-punakaartinpataljoonakin kerrotaan täällä muodostuneen.
Ryssät tapelleet keskenään eilen Pohjois-satamassa. Laivalla pakeni eräs joukko, rannalta ampuivat, samoin laivasta rannalle.
Sörnäsin kuritushuoneella on nyt ylipäällikkönä 3 vuotta kuritushuoneessa istunut vanki. Oli pitänyt puheen vangeille. Kehunut, että tässä talossa ovat vartijat ennen syöneet vankien ruat. Vanginvartijat hölmistyvät, vaikka ovat sosialidemokrateja, suuttuvat. Vangeille luvattiin tästälähin hyvä kohtelu, m. m. sanomalehtiä.
Eräs palvelijatar oli eronnut saunottajavirastaan ja tarjoutunut rautateille. Kysyttiin: mitä hän osaa? Kirjoittaa. Sanottiin, että vaaditaan tyttökoulusivistys. Kylvettäjä suuttuu: ’’Tämähän on aivan porvarillinen järjestys. Minä panen vastalauseeni!’’
Kysymys W.sta ja l:sta. Tärkeä. Salainen. Suuri.
Porvoon ovat suojeluskunnat olleet pakoitetut luovuttamaan stratekisista syistä. Aluksi tuntui lamauttavalta, mutta päivän kuluessa kaikki selvisi.
Useat tuttavat ja Kerttu käyneet tänään tapaamassa.
Arvellaan että edustajain on syytä taasen pysyä huoneissa.
Suomen kirkoissa ei ikänä ennen tänään ole niin totta syytä rukoiltu aseitten ja rauhan puolesta.