’’Tiedonanto’’ ilmestyy tänään yhä edelleen kokonaan tietämättömänä eilisistä Tampereen uutisista. Sitä vastoin se syyttää porvaristoa ankarasti vääristä tiedoista. On mielenkiintoista nähdä, miten lehdet lopuksi tunnustavat tappionsa ja asiansa mahdottomuuden. Joka tapauksessa on tuo lehtien totuuden salaamisen rohkeus aivan kyynillistä.
Ilkkaan vallankumouskirjeitä Helsingistä tulisi jo ryhtyä valmistamaan. Suunnitelma aiheiksi:
1. Alkutapaukset.
2. Hallinnon ja edustuksen järjestäminen ja niiden toiminta.
3. Lakeja ja määräyksiä.
4. Vainot, vangitsemiset, murhat.
5. Raha-asiat, pankit, liikkeet.
6. Punakaarti ja siihen otto.
7. Sanomalehdet
8. Ravinto
9. Elämä Helsingissä kaduilla kod.
10. Uutiset rintamalta ja rint. takaa.
11. Mielialat
12. Kaatuneitten hautaamiset.
Jos tämän sodan jälkeen
kansan riitelevät ja taistelevat ainekset voisivat ojentaa toisilleen sovinnonkättä kansallisen ja inhimillisen yhteistunnon elähyttämänä, silloin ei kumpasellakaan tahdolla olisi veri vuotanut hukkaan.
Työväkeä ei saa rangaista
punaisesta sodasta, mutta huligaanikasvatus ja huligaanivapaus ovat ehdottomasti lopetettavat.
Punaisen Kaartin Tampereen ylipäällikön käskyn luin. Se oli epätoivoinen yritys luoda luottamusta päälliköihin sekä omaan asiaansa. Siitä näki, että siellä täydellisesti ymmärretään tuhon hetken lähestyvän.
Tänään kerrotaan
että Tampere ehkä tänään yritetään ottaa rynnäköllä.
Sosialidemokr. puolue ja punainen kavallus.
Sosialistien taholta on ’’Vapaassa Sanassa’’ pyydetty sijaa seuraavalle kannanilmaisulle.
’’Sosialidemokr. puolueen puolueneuvosto kokoontui puoluetoimikunnan kutsusta 20/I valitsemaan myöskin punakaartille edustajia puoluetoimikuntaan. Puolueneuvosto valitsikin nämä edustajat siinä tarkoituksessa, että punakaartit sen jälkeen paremmin tottelisivat puoluetoimikuntaa. Mutta samalla päätti puolueneuvosto, että oli kutsuttava kunnittain valittava puolueen keskinen neuvottelukokous Helmikuussa Helsinkiin, jossa kokouksessa otettaisiin huomioon myöskin vähemmistön kanta, sekä puoluekokous toukokuussa Tampereelle, jota varten olisi toimitettava uudet vaalit. Mutta punakaartilaisilla täydennetty puoluetoimikunta, sen sijaan että se olisi ryhtynyt kokoon kutsumaan mainittua kokousta, panikin viikon päästä toimeen maalle ja ennen kaikkea sosialidemokr. puolueelle onnettoman valtiokaappauksensa. Yhtä vähän on mikään sosialidemokratinen puoluekokous tehnyt päätöstä tällaisen valtiokaappauksen tai punaisen diktaturin toimeen panemista. Viimeisessä, viime marraskuun ylimääräisessä puoluekokouksessa tosin eräät edustajat sellaista ehdottivat, mutta saivat hyvin vähän kannatusta. Sitä vastoin päätti puoluekokous että puolueen jäsenet saavat astua kompromissihallitukseen jos sosialidemokratinen eduskuntaryhmä ja puolueneuvosto katsovat sen tarpeelliseksi. Kun nyt toimeenpantiin valtiokaappaus, ei kysytty lainkaan sosialidemokrat. eduskuntaryhmän mielipidettä ja puolueneuvosto kutsuttiin asiasta päättämään vasta viikkoa tapahtuman jälkeen, jolloin jokainen julkisesti vastaan asettuva olisi joutunut pistimen kärkeen.
Niin kuin tämä valtiokaappaus on tapahtunut yleisillä vaaleilla valittua kansaneduskuntaa kohtaan, oli se kaappaus myöskin itse puoluetta vastaan. Täysin rajoitettu sananvapaus on estänyt tämän asian tulemasta julki, vaikka puolueessa löytyykin eri piireihin kuuluvia jäseniä, jotka eivät ole ottaneet järjestelmään osaa, vaan ovat koko ajan julistaneet sen joutuvan häviöön ja koettaneet pitää puolueen edustavia aineksia tapauksista erossa.
Vilppulan saarretut
Helsinkiin Tampereelta tulleiden punakaartilaisten laskujen mukana on saarrokseen Vilppulassa jäänyt ainakin 10,000 miestä.
Shekkejä ei huolita.
Viime perjantaina oli Helsingin punakaartilaisilla kokous jossa päätettiin etteivät he ota vastaan palkanmaksussa shekkejä.
Punakaartilaisia karkureita
on Tampereelta paljon saapunut Helsinkiin.
Noin 4000 haavoittunutta
on Tampereen sairaaloissa.
3000 vankia Heinolassa
saavuttivat valkoset kierroksen kautta.
3000 vankia Kurussa
myöskin saivat valkoset kierroksen kautta.
Hyökkäys alkoi Vilppula-Oriveden rintamalla sekä Heinolassa 14 pnä Maaliskuuta.
15 pnä saatiin Heinolan voitto ja 18 pnä oli Vilppulan saarros valmis.
Komeita rotulehmiä, härkiä ja hevosia teuraiksi tuodaan Uudenmaan maatiloilta Helsinkiin, mutta lihaa eivät saa muut kuin ’’Kansanvaltuuskunta’’ ja punakaarti.
Erään torpan lehmä tapettiin
kysymättä. Veri aijottiin juoksuttaa pihaan. Joku syrjäinen ehti väliin ja otti talteen. Punaiset heittivät sitte vuodan pihaan ja julistivat: ’’Nyt te saatte tämän torpan ilmaseksi.’’ Torpan emäntä vastasi: ’’Emme pyydä ilman, emme ole sellaiseen koskaan tottuneet, emmekä usko sen nytkään tapahtuvan.’’
Emäntä murhattiin
erään talon portille. Kun ei tietänyt, missä isäntä oli, ampuivat punaset ilman muuta.
Muuan rautatiekirjuri
jolla oli 8 lasta, vanhin, 14 v. tyttö jaloiltaan rampa, tultiin vaatimaan Hyvinkäällä lähtemään ’’talolle’’. Hän viittasi lapsiinsa, osoitti rampaa ja sanoi: ’’Te ette saa viedä minua murhattavaksi, minulla on 8 lasta ja tuo tuossa ei ikinä kykene itseänsä elättämään.’’ Lupasivat etteivät he, – mutta tunnin kuluttua hän oli ammuttuna.
Lihan puute Helsingissä
on niin suuri, että vain yksi kerta 2 kuukauden aikana on jaettu tuoretta lihaa. Kaikki syö pk. ja hallitsevat.
Suolalihakin nyt on jo kortilla.
Liisankadun vankien hengen turva. Nehän ovat Ruotsin konsulin sanan turvin. Kun rupesi kuulumaan kuiskeita normaalilyseon miinauksesta, oli konsuli tarkastuttanut talon. Ei huomannut epäluuloa herättävää. Hän on uhannut tuoda Ruotsista 150-miehisen vartioston, jos asema käy vaaralliseksi.
Junat vain Hyvinkäälle
kulkevat enään.
Punakaart. hautaus
toimitettiin taas tänään. 48 ruumista, valkeissa, punaisissa ja mustissa kirstuissa. Saatossa oli kaikkiaan vain 2750 henkilöä, joista 890 punakartilaista.
Punaisten rahat – Pietariin!
Kerrotaan sosialististen järjestöjen ruvenneen siirtämään rahojaan Pietariin. Esim. Metalliteollisuusammattiyhdistys pitäisi vieneen 600,000 mk.
Voi hyvä Isä, kun minun on kotiin ikävä! Minä koetan järjestää niin, etten ensi vaaleissa enää tarvitse olla ehdokkaana. Olen nyt 35 vuotta ollut yhteiskunnan renkinä. Kenelläkään ei ole oikeutta moittia minua itsekkyydestä, jos nyt vähitellen pyrinkin ’’itsemiehikseni.’’ Minulla olisi niin paljon kirjallista työtä tekemättä, jota ei tee kukaan. Mutta sen osan, mikä minulla on eduskunnassa ja valtiollisessa elämässä, sen kuka tahansa täyttää. Ja se paikka täytyy tulla täytetyksi ilman minuakin.
Minä en koskaan laske kiipeämis- ja vallanhimohaluja sieluuni! Minä pakenen kotiini, säilyttääkseni ihmisyyteni ja vapauteni. Minä olen velkaa sen kodilleni, vaimolleni ja itselleni.