Minä olen kotimatkalla! Herra Jumala siunatkoon tätä matkaa! Minulle ei ole ollut tällaista Vappua. Matkustamme ylimääräisellä junalla, samassa kupeassa Kerttu, Juutilainen, Perälä ja minä. Palaneitten kotien savupiiput törröttävät tien varsilla. Lempäälän sillassa on vaihdettava junaa. Tampereelta pääsemme taas ylimääräisellä junalla jatkamaan matkaa. Saavumme kotiasemalle klo ½ 3 yöllä. Ihanaa. Ihana aamu. Pari yläpään isäntää suojeluskuntalaisina kivääreineen vartiossa. Minulla on kivääri mukanani. Sain sen aamulla Helsingin esikunnasta, Vincester No. 317118. Kannan sitä tehdäkseni kunniaa isänmaan vapauttajille. Tahdon opetella sitä käyttämään. Minun täytyy oppia edes itseäni puollustamaan ja omiani ja kotiani. Ikuisen rauhanaate oli tällä kertaa liian kaukainen unelma. Parhain keino sen takaamiseksi Suomelle vastaisuudessakin on – kivääri.
Kotona! Koputamme ovelle. Rellu rynkkää esiin kartanolta. Anni tulee. Syliini! Juoksen ylös. – Äitiäni katson ovenraosta: sitten syliini. Sitten Mimmin luo. Kerttu perässä kaikkialla.
Me olemme kotona – Tuossa on oikeata leipää, – maitoa kulhossa.