Perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin lakia ”Suomen valtiollisesta edustuksesta ulkomailla.’’ Me, Vuorimaa ja minä vaadimme että lähettiläät tulisivat edesvastuullisiksi eduskunnalle, sekä että eduskunta saisi vallan päättää lähetystöjen perustamisesta. Viime mainittua puolsi Ståhlberg.
Lähettiläiden vastuunalaisuudesta eduskunnalle, tahi ei: Äänestyksessä vastustivat kaikki muut, paitsi me, Vuorimaa, Juutil., Alkio, Niukkanen.
7§. Virastojen perustamisesta ulkomaille, tai vain lähetystöjen perust.
9:llä 7:mää vastaan hylättiin ehdotus, että eduskunta saisi päättää lähetystöjen perustamisesta.
8 §:lässä ehdotin että ’’Lähettiläs tai pääkonsuli, joka on sairauden vuoksi kutsuttu’’ jnep.
Jaosto Jaa: IIIIIIIIIIII = 12.
Minun Ei: IIII = 4.
10 §:län yhteydessä sukeusi kysymys: estää ulkomaiset konsulit harjoittamasta yksityistä liiketointa. Vuorimaa ehdotti lisäystä: ’’Lähettiläs tai palkattu konsuli älköön harjoittako mitään yksityistä liikettä’’ jnep. Ainoastaan Alkio, Niukkanen ja Juutilainen kannattivat. – Hyväksyttiin Tanskan lain mukainen lisäys.
Jaostoon meni 5 6§sta.
Tämä merkittiin
ensimäiseksi lukemis[eksi].
Ryhmässä illalla: hyväksyttiin pöytäkirjaan laatimani lausunto Mannerheimin kansallislahja-asiassa.
– Ryhmäveroa kannetaan à 20 mk mieheltä kuukaudelta koko valtiopäiväin ajalta. – Paasivuoren välikysymykseen ei yhdytä. – Laivain upottamisasiasta tehdään välikysymys. Toimimaan valitt: Joukahainen, Vuorimaa, Luopaj. – Kilpisjärven jutusta välikysym. valmistelemaan valittiin Hahl, Heikkinen, Luopaj. – Toimimaan nuorsuomalaisten kanssa tasavaltalaisklupin perustamiseksi valittiin Kokko ja Juutilainen. – Lantto alustaa seuraavassa kok. kysymyksen kansanäänestyksestä hallitusmuotoasiassa. – Keskusteltiin valtiopäivien ajasta, mutta ei tehty mitään päätöstä.
– Kansalaiskok[ousten] pöytäkirjoista yhteenvetoa tekemään (hallitusmuotoasiassa) valittiin Haapanen ja Juutilainen.
[vastakk. sivulla lisäys, luonteeltaan jatkoa ”Mitä on tehtävä” -sarjaan:
”Kuningas vai tasavalta:
– Kysymyksen ydin on tämä: perustaako Suomen kansa valtakunnan oman voimansa, vaiko kuninkaan voiman nojaan. Suhteellisesti sama kysymys: perustaako kunta hallintonsa omiin itsehallintoelimiinsä, vaiko kuvernöörin hallintotaitoon.
– Virkavaltakin oli Suomessa ennen perinnöllinen. Ei laillisesti, mutta käytännössä.
– Sen rinnalle rakentui rahanvalta. Ruotsalaisessa yläluokassa perinnölliseksi.
Maan äänioikeusolot laillisesti tukivat tätä.
Suomalaisuuden taistelu oli vallankumousta, jota käytiin Suomalaisen kansan oikeuden pyhässä nimessä.
– Kuninkuus lamauttaa kansan mielen ja itseluottamuksen. Se on virkavallan symbooli.
– Kuningasmieliset tähtäävät: ei parlamenttariseen vaan itsenäiseen kuninkuuteen. (R. Erich J:kylässä).
– Onko Ruotsin tai Venäjän hallitsijain ulkopolitiikka ollut valtakunnille terveellistä tahi johdonmukaista hallitsijapolvesta toiseen.”]