Olimme Annin kanssa Ylistarossa E. P. Nuorisoseuran kesäjuhlassa. Kävelimme aamulla asemalta Ruuskalan saareen. Ihana ilma. Saaresta nouti meidät J. Västi vieressä olevaan kotiinsa vieraiksi ja juhlan alkua odottamaan. Saimme ruokaa ja kahvia ystävällisessä talossa. Juhlassa puhuin. Raskas akustiikka. Piti hirveästi ponnistaa. Kehoitin nuorisoa kasvattamaan itseänsä luokkasovintoon ja teknilliseen kykeneväisyyteen luomaan uutta Suomea.
Juhlasta lähdimme hevoskyytillä ihanasta maamatkasta nauttiaksemme, kotiin. Punkarin kevari kestitsi meitä, vaikka en häntä ennestään tuntenut, kyyditsi Isokyrön kirkolle jossa tavattiin Nurmio, joka otti meidät kärryilleen. Ukko oli vahva tasavaltalainen, leppymätön virkavallan vihollinen, jutteli yhtämyötään, niin ettei toiselta kysytty mitään vastajutteluvelvollisuutta. Hauska tyyppi.
Nurmioon ehdimme paraiksi pois sateen edestä. Viivyimme pari tuntia, syötiin. Matti kyyditsi Kaijalle Tervajoella. Siitä lähti äijä itse kyytiin. Päästiin ½ 10 kotiin hyvässä kunnossa ja matkasta nauttineena.
Maisteri Juho Hollo oli eilen lähettänyt Ilkkaan kiivaan hyökkäyksen sen johdosta, että olin perjantain pääkirjoituksessa arvostellut D-Kalmarin väitettä, että Ruotsi oli vapaudenaikana tasavalta. Kirjoitus alkoi seuraavin, kirjoittajansa luonnetta kuvaavin lausein:
’’Ilkan tämänpäiväisessä (perjantain numerossa) on pääkirjoituksen paikalla kyhäys (’’Pari kuningasmielisten pääväitettä Seinäjoella’’) joka häikäilemättömässä vajaamittaisuudessaan on sellainen saavutus, että tekee mieli siihen hiukan kajota. Ei sen vuoksi että toivoisin mitenkään muuttavani kyhäyksen laatijan ajatustottumuksia, vaan etupäässä kehoittaakseni ’’Ilkan’’ järkevää päätoimittajaa paremmin vartioimaan ’’johtaville’’ palstoille vieviä veräjiä’’.
Ja sitten kohdistuu kyhäys väittämään Lindeqvistin mukaan että Ruotsi oli tasavalta, sekä, ettei professori Soininen panisi puumerkkiään sen alle, mitä hänestä oli sanottu.
Ja site loppuspurtti:
’’Räikeiden, kaikesta totuudellisuudesta piittaamattomien ja yleensä vähimpiäkään eetillisiä vaatimuksia täyttämättömien punaisten sanomalehtien toistaiseksi vaiettua olisi nykyään kansaa valistavien lehtien asia asettaa itselleen mainituissa suhteissa entistä korkeampia vaatimuksia eikä pyrkiä luisumaan entistä alemmille tasoille. Vaasassa 21 p:nä kesäk. 1918 Juho Hollo.’’
Surulla luin tämän. Ajattelin ensinnä sallia sen julkisuuteen tulla. Mutta tunsin, että velvollisuuteni on estää ylimielistä miestä häväisemästä itseään. Kohdat, joissa hän polemisoi, olivat aivan väärin väännetyt. Minuun erittäin kohdistunut ironia ’’järkevyydestä’’ oli tarkoitettu pilaksi jolla osoitettaisiin, kuinka alhainen sivistykseni on ja kun älykään ei enää toimi – mars tiehesi paikalta, jota et kykene täyttämään.
Kiitos sinulle parhaan ystäväni poika! Sinä todella sanot sen, jota tuhannet ovat ajatelleet jo 12 vuotta. Säätytoveriesi tulkkina puhuit.
Mutta minäkin olen puhunut säätytoverieni tulkkina. Ja siinä sitä ollaan: luokkasodassa. Jos minä antaudun, lisääntyy yksi ’’viisasten ja oppineitten ylä luokkaan,’’ mutta minun luokastani nousee kymmenen tilalle täyttämään minun paikkani.
Sellainen on asia.
Olen uudelleen lukenut moititun kirjoituksen. Se on säyseään muotoon laadittu, oikea kirjoitus. En halua sanaakaan muuttaa.
Toivon että Juho Hollo tarkemmin harkittuaan huomaa että hän oli liian kiihkeästi tarttunut asiaan jossa hänellä ei ollut kaukaisintakaan velvollisuutta. Häntä vain johti luokkansa hermostuneisuus hallitusmuotoasiassa.