Perustuslakivaliokunnassa tuli esiin 71 §. Tukia ehdotti pois viimeisen momentin, koskeva ruotsalaisten oikeutta muodostaa eri sotilasosastoita.
Ed. Ingman: Katsoi, että säännöksellä tarkoitetaan sellaisen menetelmän ylläpitämistä, mikä muuallakin maailmassa on tavallista, että nim. saman paikkaiset saavat olla samoissa joukoissa. Venäjällä on joukkojen hajottamista käytetty epäkansallistuttamistarkoituksessa. Meillä ei pitäisi samaa periaatetta ruveta noudattamaan. Tahtoi kuitenkin että näin järjestetäisiin ’’vain pienempiä osastoita”. Ehdotti ’’sotilasosastoja’’ määritelmän vaihtamista ’’sotilasryhmään.’’
Alkio seikkaperäisesti kumosi edellisen ja kannatti Tukian ehdotusta.
Hultin kannatti momenttia.
Juutilainen ja Tukia kannattivat poistamista.
Vrede arveli että suomalaisista oli noin puolet olleet punakaarteissa. Ruotsalaiset tulevat olemaan maalle varmempana tukena. Ahvenanmaan asiassa ei ole tehty mitään väkivaltaista. On ainoastaan lausuttu toivomus. Jos Ahvenanmaan asioista pidetään huolta, se ei pelota.
Momentin tarkoitus saada loppu kieliriidasta. Se voisi loppua sillä että ruotsalainen väestö voisi saada sen käsityksen ettei sitä tahdota sortaa. Nyt on ruotsalaisen vähemmistön tila ollut sotaväessä sietämätön. Momentin poistaminen tarkoittaisi sortoa.
Ståhlberg: Ellei se ole toimenpide valtion eheyden kannalta, että Ahvenanmaalta mennään toisen valtak. hallitsijan puheille pyytäen että he saisivat yhtyä Ruotsiin. Kuinka me voisimme tyydyttää ahvenalaisia, ellemme sallisi heidän [lause katkeaa].
Alkio seikkaperäisessä lausunnossa kumosi ed. Vreden väitteitä. Samoin Juutilainen. Kokko samoin.
Ingman ei voi huomata että puheenjoht, ja Alkion muistutukset kohdistuvat hänen ehdotukseensa. Ei pelkää kahta armeijaa. Ahvenanmaan tapausta voi selittää, mutta ei puollustaa.
Hultin, että asia jätetään jaostoon. Ingmaniin yhtyen.
Malmivaara. Kun on seurannut ruotsalaisten esiintymistä aina Bobrikoffin ajoista asti, ei voi epäillä heidän isänmaallisuuttaan. Jos me suomalaiset olisimme vähemmistönä, vaatisimme samaa. Yhtyi Ingmaniin.
Kokon ehd. että sotaväessä olisi suomi komennuskielenä. Voitti 9 ään. 8 vast. Tätä vastaan äänestivät suomalaiset: Ingman, Antila, Bergroth, Pennanen, Ståhlberg.
Momentti poistettiin 9 ään 8 vast. jolloin sitä vastustivat m. m. Ingman, Malmivaara, Rantasalo.
Sitte vinkkuleerattiin komennuskieltä koskeva Kokon muutosehdotus uuden äänestyksen alaiseksi sillä perusteella, että Tekla Hultin väitti käsittäneensä Kokon tarkoittaneen lisäyksensä liittämistä nyt hylättyyn momenttiin. Äänestettiin komennuskielestä uudestaan jolloin vain me maalaisliittolaiset Niukkanen, Kokko, Juutilainen, Alkio, sekä ns. Erkko äänestimme enää komennuskielen suomalaiseksi määräämisen puolesta!
73 § tein taasen muistutuksen, että tällainen itsehallinto-oikeus Hgin yliopistolla tekee sen valtioksi valtiossa, joka tulee siitä tekemään vanhoillisuuden pesäpaikan ja sen kautta vaikuttamaan turmiollisesti yliopiston kehitykseen ja haittaamaan sen työtä. Estlander ehdotti että yliopiston kansleri saisi esitellä yliopistoa koskevat asiat kuninkaalle, siten syrjäyttäen valtioneuvoston. Ehdotus kuitenkin hylättiin.
86 §:lässä ehdottivat Estlander ja Vrede että otetaan säännös, jonka kautta valtion virkamiehille turvataan erottamattomuus kaikille niille, joilla se nyt on.
Syntyi kipakka keskustelu jossa huomautin etten pidä valtion edun kannalta hyvänä, että erottamattomuusperiaate on niin ehdoton.
88 §:lässä ehdotimme Ingman ja minä 2 mom. poistamista, ettei Korkeimmasta oikeudesta tehtäisi valtiossa valtiota. Äänestyksellä hylättiin 2 mom. kaikilla äänillä ruotsalaisten ääniä vastaan.
90 §:lässä tahtoi Vrede kumottavaksi sen Valtiopäiväjärjestyksen säädöksen jossa vaaditaan että valtioneuvoston tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Ehdotus hylättiin kaikilla äänillä ruotsalaisten Vreden, Estlanderin ja Rosenqvistin ääniä vastaan.
Toinen lukeminen oli näin asiallisesti päättynyt.
Vrede ja Estlander ilmoittivat panevansa vastalauseen eräitä pykäliä vastaan.
Puheenjohtaja ja minä ilmoitimme esittävämme vastalauseen.
Ryhmässä päätettiin, ettei yksikään ryhmän edustajista saa poistua kaupungista ennen istuntokauden loppua ilman ryhmän lupaa.
Elintarvelakia koskevat luovutus hinnat asetti Niukkanen kyseenalaiseksi. Eikö luovutushintoja olisi korotettava?
Lohi vastusti. Köyhät eivät silloin saa leipää.
Pykälä. Luovutushinnat liian alhaiset.
Manner: kannatti Niukkasta. Nyt jo ostetaan ensi syksyksi juurikasveja huikeilla hinnoilla. – Ehdotti myös, että elintarveviranomaisiksi ei tulisi vallesmannit ja poliisit, vaan kunnat saisivat ne valita.
Leinonen ehd. että ruiskilon luovutushinta olisi à 3:- kg, sekä että maanviljelystyöntekijöille luovutetaisiin 500 gr. leipäerät. Sitten lujasti pidettävä kiinni hinnoista.
Joukahainen yhtyi Mannerin, Niukkasen ja Leinosen mielipiteisiin.
Luopajärvi puhui laajasti. Pitäisi olla eri hinnat suur- ja pienviljelijöille. Kun ei ole rangaistu rikkojia, se tekee melkein toivottomaksi tilanteen.
Takkula. Hän oli luovuttanut viljansa rehellisesti. Mutta hänen kotipitäjäänsä elintarvelautak. puheenjoht. oli myynyt nyt keväällä 200 hl à 15 mk. kilolta. Ei katso voivansa enää lakia noudattaa.
Lohi puolsi edelleen alhaisia rajahintoja, à 2:- kg. Se kannattaa.
Manner väitteli vastaan Lohta. Syksyllä tarkastettava joka talon aitta ja kunnollisesti. Mutta hinnat sellaisiksi, että ne kannattavat. Tahtoi elintarvepolitiikkaa selville vesille. Kannatti Luopajärveä progressivisen hinnottelun toimeen panemisesta.
Kallio. Kaikki puhujat lähtevät vääristä edellytyksistä väittäessään ettei tuotanto à 2 mkn hinnalla kannata. Hintapolitiikka oli vaihdellut kapinan vuoksi. Oli ollut pakko vaatia talonpojilta liijaksikin, mutta maan etu oli sitä vaatinut. Työpalkat eivät ole missään suhteessa viljanhintoihin. Ei missään maassa ole viljanhintoja määrätty sen mukaiseksi, mitä ulkomaalta tuotu vilja maksaa. Eivät keinottelijat myö 3 mkalla jos tietävät saavansa 15 mk. Korotus ei siis vie perille. Oli yhtynyt nyt ilmoitettuihin viljanhintoihin.
Alkio tahtomatta lausua asiallisesti tehdyistä ehdotuksista vielä muuta, esitti seuraavat kolme kuvaa harkittavaksi:
1. Jos syttyy tulipalo köyhän mökissä ja rikkaan talossa yhtaikaa, – kumpaan on riennettävä sammuttamaan?
2. Jos lääkäri kutsutaan köyhän kuolemansairaan ja rikkaan vähemmän vaarallisen tautivuoteen ääreen, köyhältä on toivossa saada vain 2-markkanen vaivaiskassasta, rikkaalta 100-markkanen, kumpaan lääkärin on mentävä?
– Jos jollain gulashilla on siemenviljaa, mutta sen ostossa kilpailee köyhä suomal. maanvilj. kunta ja Pietari – jälk. maksaa enempi, saa viljan, – kylvö jää tekemättä, onko yhteiskunnalla valittamista?
Lantto. Hyväksyi Lohen ja Kallion kannan. Virhe ollut se, ettei ole rangaistu rikkomuksia. Kulasheja on sallittu. Puoltaisi tällä kertaa hintaa hieman korotettavaksi. Oulun seudulla maksettu ohrahehdosta 700:kin markkaa siemeneksi ostettaessa. Menee ennen 3 mk. kilolta jos sillä saadaan kulasseeraus pois.
Kokko niiden kannalla jotka vaatisivat että hintojen tulisi olla ulkomaisen viljahinnan kannalla. Karjalassa palvelijain palkat nousseet 5-kertaisiksi. Verot nousseet, joita talonpojilta kiskotaan. Luopajärven ehdotus veisi siihen, että suurviljelijät eivät innostuisi tuotantoa lisäämään. Kannattaisi 3 markan rajahintaa.
Elintarvetarkastukseen talonpoikain pitäisi saada omia naapureitaan valita.
Leinonen. Viljantuotanto senaatin hinnoilla saattaa kannattaa. Mutta se ei edistä viljantuotantoa. Pitää olla hyvät hinnat, niin että talonpojat rikastuvat. Se on ainoa keino lisätä tuotantoa. Kaikki varastot tarkastettava. Kaikki takavarikoitava. Elukoille anti kiellettävä.
Arfman ei pitänyt mahdollisena että kotimaisen viljanhinta määrätäisiin ulkomaisten hintojen mukaan. Sen jo tekee rahan kurssi mahdottomaksi. Mutta maanviljelijän tarpeille on myöskin rajahinnat säädettävä. Voisi olla viisas Leinosen ajatus, että annetaan rikastua, mutta vedetään veroina pois. Yhtyi 3 markan hintamäärään.
Tanskanen oli samaa mieltä kuin Kallio rajahintojen kannattavaisuudesta. Nyt on ihmiset vallannut rikastumisen himo. Jos paljo saadaan, kuiskaa saatana: pitäisi saada vielä enempi. Oli myynyt à 85 p. kg. Naapurit ottaneet 200–300 hl. Kiusaus. Sellaista lakia ei siis tarvitaisi tämän vuoksi. Mutta sitä on tarvittu köyhäin vuoksi. Se on siis tarpeen. Olisi pidettävä kotimainen vilja ulkolaisen hinnan rinnalle.
Lahdensuo teki muistutuksia elintarvikelakia vastaan, mutta piti sinä, että 2 mkn hinta täydellisesti vastaa tuotantokustannuksia entiseen nähden. Progressivisuus hinnottelussa alentaisi tuotantoehtoja.
Manner polemisoi Kalliota vastaan. Ehdottaa, että taistelutanner alue erotetaan pois elintarvelain alta.
Juutilainen yhtyi Leinosen esittämiin mielipiteisiin. Jos hinta korot. korkeammalle ja kulassaus lopetetaan, niin uskoo, että talonpoika alistuu. Mutta ei usko, että täällä saadaan järjestystä aikaan. Karjalan kuntain olisi annettava kunnittain muodostaa omavaraistalouksia. Ne kunnat, jotka tarvitsisivat viljaa, saisivat itse hoitaa hallituksen kanssa elintarvepolitiikkansa. Kuntien olisi vastattava asukkaittensa toimeen tulosta.
Kallio viittasi Kokolle Alkion esimerkkeihin. Nyt jo kuollaan nälkään. Jos voitaisiin täällä saada 3–4 mkalla, olisi valmis siihen. Luulee, että hän tulee vastaisuudessa kannattamaan viljatulleja. Nyt ei saada ostaa kruunuja, ei ole ulkomaista valuuttaa. – Kuntien omavaraistaloudet: liijan valoisa käsitys Karjalasta.
Hahl: Se seikka, että osa kansalaisia on ryhtynyt rumaan keinotteluun, ei oikeuta meitä seuraamaan esimerkkiä. Toivoi että hallituksella on nyt keinoja pakoittaa noudattamaan lakia. Hinnat riittävät. Jos voitaisiin maanvilj. vilja- annoksia lisätä, sen luulisi innostavan tuotannon lisäämistä.
Niukkanen: Hallituksen elintarvepolitiikan tarkoitus on olut vain kiskoa vilja talonpoikain käsistä. Niiden käsitys, jotka luulevat saatavan viljaa alhaisilla hinnoilla, ei perustu todellisiin laskelmiin.
Pykälä Tilapäistä työvoimaa varten ei ole saatu viljaa pidättää.
Puheenjohtaja merkitsi tehdyn seuraavat ehdotukset:
Rajahinta à 3mk.
Taistelualue erotettava elintarvelain alta.
Hinnat ulkoa tuodun tasalle.
Kunnille oik. muod[ostaa] omavar[ais]tal[ouksia].
Valtio korvatk[oon] liian kalliin siemenen.
Keinottelijat rangaistava.
Rajahinnat maanviljelijäin tarp[eille].
Jaostoon pantiin vain hintakysymys josta pitäisi saada mietintöön jotain. Jaostoon valittiin Niukkanen, Hahl ja Manner.