Perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin hallitusmuodon kiireelliseksi-julistamiskysymystä. Ingman puolsi kiireelliseksi julistamista. Hänestä monarkistisen hallitusmuodon hyväksymiselle ei riitä 2/3 enemmistö. Pitää saada hyvin pitkälle menevä yksimielisyys.
Päätettiin puoltaa ehdotuksen julistamista kiireelliseksi kaikilla äänillä Rosenqvistin ja Juutilaisen ääniä vastaan.
Rosenqvist ehdotti, että valiokunta vastauksessaan ilmoittaisi, ettei se ole voinut nykyisessä kokoonpanossaan ruveta asiaa lopullisesti käsittelemään, vaan pyytää hallitusta tekemään uuden esityksen uusien vaalien jälkeen. Tätä kannattivat Vuorimaa, Juutilainen ja Kokko.
Vastalauseet ilmoitettiin.
Senaattori Thesleff kutsui luokseen 6 meidän miestä, samoin useita nuorsuomalaisia ja kansanpuoluelaisia. Sinne ilmoitti tulevan myös kreivi von der Goltzin joka haluaa tutustua muutamiin kansanedustajiin.
Menimme. Meiltä: Heikkinen, Kokko, Luopajärvi, Vuorimaa, Niukkanen, Juutilainen ja minä. Nuorsuom: Hultin. Ahmavaara, Pennanen, Nissinen, suomettarelaisia vain Antila, Kansanpuol. Tanttu ja Vuokoski.
Tullessamme otettiin meidät ystävällisesti vastaan senaattori Thesslefin kotona Hornink. 1.
Kreivi von der Goltz tervehti ja ilmoitti halunneensa saada edustajiin tutustua. Puheessaan merkitsi, että Suomessa oli heitä hyvin ystävällisesti kohdeltu, mutta että niissä seuduissa, missä mieliala on tasavaltalainen, kohtelu on kylmempää. Tähän Ahmavaara, Pennanen ja minä selitimme, että asia ei ole niin, koska koko Suomi yhtenä miehenä tuntee nykyään kiitollisuutta Saksaa kohtaan. Mutta kansan luonne on toisin paikoin jurompaa, vaikka tunne onkin vilpitön ja lämmin.
Keskusteltiin lähes pari tuntia. Sillä aikaa kreivi von der Goltz esitti yksityismielipiteenään sen että monarkia takaisi Suomelle lujemman järjestyksen kuin tasavalta. Eri kertoja vakuutti, että hän puhuu vain yksityisiä mielipiteitään.
Kolmessa eri lausunnossa kuvasin hänelle, miten Suomen kansan historiallinen kasvatus oli johtanut siihen, että meillä on tasavalta yhtä luonnollinen kuin Saksassa monarkia. Suomen ja Saksan välit rakentuvat kansojen tunteen pohjalle, jos Suomi saa tasavaltaisen hallitusmuodon jota kansan enemmistö tahtoo. Saksan liitto, Suomen ja Saksan yhteiselämä sen jälkeen mitä on tapahtunut on niin luonnollinen, ettei toisin voisi olla. Kansamme on saanut nyt kovan poliittisen kasvatuksen joka, ellei taantumus pilaa asioita voi tasavaltalaisella pohjalla viedä siihen että myös ent. punaiset kasvavat uusina oksina kiinni kansalliseen emärunkoon. Saksan politiikan luonteesta se riippuu miten nämä kansat jatkuvasti yhteen sointuvat. Jos Saksa, niin kuin minä uskon, osaa käyttää sitä menetelmää ettei se käytä valtaansa Suomen yli väärin, se takaa yhteistyön. Mutta Suomi, joka vuosisatoja on ollut vieraan vallan alla on nyt niin arka itsenäisyydestään, että se vapaustaistelussaan voi tehdä itsemurhankin ennen kuin alistua.
Von der Goltz selitti että Saksa ei vähimmässäkään määrässä aio loukata Suomen itsenäisyyttä. Mutta Saksa tahtoo että Suomen ja Saksan liitto pitää tulla pitkäaikaiseksi ja pysyväksi. Saksalle on tärkeätä että poliittinen johto Suomessa on yhtenäinen ja jatkuva. Hän pelkää ettei tasavallassa voi tulla sellaiseksi kun presidentti voidaan valita silmällä pitäen puoluenäkökohtia. Yhdellä kertaa on presidenttinä nuorsuomalainen, sitte vanhasuomalainen, sosialisti jnep. Se ei tuota vakavuutta valtioelämään. Kenelle esim. sotaväki vannoo sotilasvalan? Puoluepresidentin hallitessa voi puoluepresidentti käyttää valtaansa väärin. Kysyttäessä sanoi olevansa monarkisti eikä tuntevansa että Saksan sotaväestä olisi yhtään tasavaltalaista kenraalia, joka nauraen sanottiin ymmärrettävän. Hän sanoi että tasavallassa sotilaatkin politikoivat ja se hajottaa sotajoukon.
Useissa lausunnoissa hänelle perusteellisesti tuotiin esiin tasavaltalaisten käsitykset. Keskustelu oli muuten hauska. Senaattori Theslef käänsi suomal. lausunnot saksaksi ja eräs tulkki kreivin lausunnot suomeksi.
Lopuksi kiitti hän meitä, minä kehasin häntä (vilpittömästi) huusimme eläköön Saksa! Hän esitti ’’Eläköön Suomi!’’ vakuutti olevansa suomiystävä vaikka tulisi tasavaltakin, esitti vielä ’’eläköön Suomen ja Saksan välinen ystävyys!’’ Erottiin hyvin vaikutelmin.
Minusta tuntui, että olimme hänelle esittäneet tasavaltalaisista paremman kuvan kuin mitä hänellä lie ollut ennestään ja että keskustelulla oli ollut Saksalaisten mieliin nähden rauhoittava merkitys tasavallan pelon suhteen.
Brändössä huvimatkalla kävimme sitten. Matka oli suloista nautintoa, hieman meri-ilmaa, maaseutuilmaa, luontoa ja rauhaa. Kallista ’’kaakaota’’ Brändön hotellin parvekkeella.
[edelliset muistiinpanot tehty perustuslakivaliokunnan keskustelujen väliin; jatko seuraavassa:]
Senaattori Stenroth teki delegatsionissa selkoa ulkopoliittisesta asemasta. Trit Laitinen ja Renvall olivat menneet Petsamoon tieteellisessä tarkoituksessa, mutta samalla tark. ottaa asema haltuunsa. Laitinen antanut äskettäin tietoja siitä, että siellä oli vahvoja englantilaisia joukkoja. Hallitus antoi nootin Englannille vaatien tätä poistamaan väkensä Petsamon alueelta vedoten Suomen oikeuteen vuodelta 1864. Nooti annettiin Tukholmassa Englannin lähettiläälle. Lähettiläs sanoi: tämähän on ultimatum. – Ei, se on vain tiedonanto. – Lähettiläs pyysi ottamaan takaisin. – Gribenberg ei sanonut voivansa ottaa vastaan, mutta halusi sähköttää hallitukselleen. – Seuraavana päivänä olivat Englannin ja Ranskan lähettiläät yhdessä, ne olivat sopineet Italian ja Amerikan lähettiläiden kanssa ja sähköttäneet hallituksilleen. Ne selittivät etteivät he voi kutsua pois väkeään pois Muurmanilta, sekä että he käsittivät, ettei kirje ollut tosin ultimatun. Mutta asia oli vakava. Ranskan lähettiläs kaipasi ettei Ranskalle ole nootia annettu, vaikka heidän ja Italian väkeä on myös siellä. Vastattiin, että ei ollut tietty, että siellä oli näiden maiden sotaväkeä. Sai sen käsityksen, että mieliala lähettiläillä ei ollut enää niin jyrkkä. Ilmoittivat kuitenkin, etteivät he voi vetää väkeään pois Muurmanilta, koska Suomea ei voi enää katsoa puolueettomaksi maaksi, koska Saksan sotaväkeä oli Suomessa.
Nyt oli Ruotsin hallitus suostunut välittämään Itä-Karjalan Suomeen liittämistä diplomatista tietä. Stenroth on ilm. Ruotsin täkäl. lähettiläälle kiitollisuutensa ja luvannut pian palata asiaan. Mutta hän katsoi että Suomi on tällä kertaa heikossa tilassa, joten asia olisi lykättävä siksi kuin Suomen hallitusmuoto on ratkaistu. – Nyt oli Saksalle annettu asiaa selittävä kirjelmä, jossa samalla viitattiin siihen mahdollisuuteen, että jos R. saisi tämän tehtävän, Suomi voisi vaikuttaa myös siihen, että Ruotsi rupeaisi lähentelemään Saksaa. Se tietäisi siis etua Saksallekin, jos Karjala yhdist. Suomeen. Luuli, ettei Ruotsin hallitus olisi tehnyt tarjousta välitykseksi, ellei sillä olisi mahdollisuuksia näköpiirissä. – Saksan molemmat edustajat olivat olleet täällä sitä mieltä että ei mikään estänyt suostumasta Ruotsin tarjoukseen, vaikka olikin vähän toiveita asian menestymisestä.
Ruotsin hallitukselle oli ilmoitettu suostumus että Ruotsi voisi alottaa.
Jos Englanti julistaa Suomelle sodan, ei se tapahdu siksi, että tuo nootti annettiin, vaan siksi että Englanti tarvitsee laivoja ja Suomella on valtamerillä 50 milj. arvosta laivoja.
Senaattori Stenroth oli sitä mieltä että valtiomuotokysymys on ratkaistava pian että päästään tästä välitilasta.
Senaattori Paasikivi lausui arvelun, että Ruotsin halu tarjota välitystä johtuu siitä pelosta, että jos sota siirtyy Muurmanille, se tulisi vaikuttamaan Ruotsiinkin. – Arvatenkin Ruotsi sitten myös vaatisi Ahvenanmaan korvaukseksi.
Niin ikään että Englanti varmaan vaatisi Saksan vaikutuksen vähentämistä Suomessa.
Arveli että Englannin tarkoitus olisi saada Venäjällä bolsevikivalta kukistetuksi ja nostetuksi siellä monarkia.
Nevanlinna luuli Saksan haluavan yhdistää Ahvenanmaan Ruotsiin, jolloin Saksan intressit Suomessa heikkenisivät.
Sen. Stenroth. Ruotsin lähettiläs oli vakuuttanut että koko Ruotsin halu välittää Suomelle Karjala, johtuu siitä, että Ruotsille olisi niin tavaton etu siitä, ettei Suomi tulisi sotatantereeksi.
Paasikivi oli kuullut Ahvenanmaan maaherra Isakssonilta, että hän luulee Suomesta eristäytymisliikkeen lakkaavan nyt, kun se oli tullut itsenäiseksi lääniksi.
Ståhlberg. Onko hallituksessa ajateltu voisiko Ahvenanmaan luovutus tulla kysymykseen. Siinähän tulisi koko Pohjanlahti vieraan lukon taakse?
Paasikivi. Asiasta ei ole senaatissa vielä asiallisesti keskusteltu. Mutta Ruotsissa ei lie yleisesti halua ottaa Ahvenanmaa, vaan tehdä siitä puolueeton vyöhyke. Niin oli Ruotsin ulkoministeri sanonut. Tämä oli ministeriön kanta. Mutta kuningas on Ahvenanmaan Ruotsiin liittämisen kannalla.
Alkio epäili että Ruotsin alote on ententen taholta alkuun pantu ja että sitä on sangen varovaisesti käsiteltävä. Mutta ei mikään estä keskusteluja jatkamasta. Voitetaan aikaa. Saksan kanssa ei sovi välejä rikkoa.
Paasikivi: Senaatissa oli ollut sama epäilys kuin Alkiolla.
Stenroth luuli, että entente ei ollut Ruotsin takana. Piti Karjalan kysymyksen kiireellisenä. Joku saksalainen oli sanonut, että kuka Karjalan ensin ottaa, se sen pitää.
Paasikivi: Hultinin kysymykseen: Karjalan kannaksen vaihto kysymys on ollut jonkun verran esillä, mutta ei sen enempää. – Venäjän Karjalassa on entistä kauheampi bolsevikivalta. Talonpojat ovat antaneet aseensa takaisin. Mieli tekee Suomen yhteyteen. Pyytävät apua.
Auttaminen lähitulevaisuudessa vaikea. Jos jotain aikoisi tehdä, tarvitaisiin 10–12,000 miestä valloittamaan. Joudutaisiin sotaan Venäjän ja Englannin kanssa. Voisi päättyä huonosti.
Asia on ikävä. Kun emme voi auttaa, tulee se vaikuttamaan siellä huonosti Suomen mielialaan. Mutta asia ei ole autettavissa. Saksa ei ole valmis ryhtymään uuteen sotaan Venäjän kanssa. Täytyy jättää vapaaehtoisuuden varaan. Mutta Karjala voi joutua Englannin alueeksi. Tärkeintä olisi saada Saksa asiaan niin intereseeratuksi, että se sen tekisi. Mutta nyt ne tahtovat pitää sodan täällä loppuneena.