Eräässä puolivirallisessa Saksan Sotilas-esikunnan julkaisussa vuodelta 1916 on, otaksuttavasti Tukholmassa olevan itsenäisyyskomitean taholta, julaistuna, tri G.S:n Hgin Sanomissa 13/6–18, m. m. seuraavaa: ”Kun suomalaiselta taholta koetettiin lähestyä Saksaa itsenäisyyden toteuttamispuuhissa, niin ilmoitettiin Saksan hallituspiireille, että Suomen kansan vapausliikkeen loppumääränä on: itsenäisen kuningaskunnan muodostaminen sekä Venäjän Karjalan ja Kuolan niemimaan yhdistäminen Suomeen. Tulevan kuningaskunnan eduskunta olisi sitten muutettava, että nykyinen kamari tulisi alahuoneen asemaan. ’’Ennen kaikkea’’, sanotaan eräässä puolivirallisessa julkaisussa, joka nyt vasta on joutunut käsiimme, ’’on kansanvaltaisen eduskunnan vastapainoksi saatava luja valtiovalta, ja vahvan monarkisen hallituksen toteuttaminen olisi mitä laajimmissa piireissä, ei ainoastaan porvarillisissa puolueissa, ilolla tervehdittävä.’
[Eduskuntaryhmässä:]
Kun oli saatu tietoja, että monarkistit aikovat, kenties, ruveta 1772 vuoden hallitusmuodon 38 § mukaan ryhtyä kuninkaan vaaliin, keskusteltiin miten se kävisi laatuun. Mainittu § on kuollut. Arveltiin että, kun Lundson kieltäytyy asiaa esittelemästä, enemmistö panee siis perustuslakivaliokuntaan, josta enemmistö antaa päätösehdotuksen, että asia voidaan käsitellä.
Mukana oli tri Schauman. Hän illasti. Useita tärkeitä tietoja.
Äänestetäänkö kiireellisyyttä vastaan? Asiasta keskusteltiin hyvin perusteellisesti, kuten eilenkin. Oli eräitä, kuten Kallio ja Relander, jotka halusivat sallia kiireelliseksi julistamisen ja äänestää sitten vastaan. Samoin Lohi. Kaikki muut olivat sitä mieltä jyrkästi, että kiireelliseksi julistaminen on estettävä, koska ei ole ollenkaan varmaa, että saadaan enää 38 ääntä hylkäämisen puolelle. Laskettiin ettei enää ole muuta kuin korkeintaan 40 edustajaa, jotka kannattavat tasavaltaa. Kalliolta kysyttiin olivatko hän ja Pehkonen koettaneet tehdä mitään selittääkseen ulkomaiden edustajille tasavaltalaista ajatustapaa. Kallio valitti, ettei kielitaidon puutteen vuoksi ole voinut sitä tehdä. Ehdotti, että lähetettäisiin lähetystö von der Goltsin ja von Brüggin luona. Esim. he senaattorit ja pari ryhmän jäsentä.
Päätettiin: että ryhmä äänestää kiireellisyyttä vastaan. Kallio, Pehkonen ja Lohi ilmoittivat ottavansa asian vielä harkittavaksi, eivätkä luvanneet alistua vielä ryhmän päätökseen. Relander ja Heikkinen yhtyivät ryhmän päätökseen.
Svinhufvud oli ilm. näkevänsä mielellään jos ryhmä haluaisi vielä asiasta neuvotella. Katsottiin ettei ole aihetta mennä neuvotteluun.
Lähetystöön von der Goltsin ja von Brückin luo valittiin: Kallio, Hahl ja Relander.
Senaattori Stenroth tuli ryhmään antamaan tietoja maan ulkopoliittisesta asemasta, joita tietoja hallitus katsoo olevan tarpeen edustajain tietää ennen kuin ryhdytään hallitusmuotoasiaa ratkaisemaan.
Enckel oli kirjoittanut: Itä-Karjalan kysymyksestä, jolloin saksalaiset neuvottelijat olivat ilmoittaneet ehdoksi, että Saksa katsoo voivansa avustaa Itä-Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi sen, että monarkia on ehtona Itä-Karjalan Suomelle saamiseksi. Tämä oli sotilaspiirien mielipide. Ainoastaan monarkia tekee Saksan ja Suomen politiikan varmaksi.
Itä-Karjalasta ilmoitettiin, että siellä jo Heinäkuun puolivälissä 41,000 miestä, joista 15,000 englantilaisia, muut suomal. ja venäl. punaisia.
Hahlin kysymykseen: tulevatko venäläis-suomal. punaset taistelemaan Venäjän neuvostohallitusta vastaan?
Stenroth: ne ovat nyt Englannin palveluksessa.
Lantto: Miten ruotsal. suht. Karjalan valloitukseen?
Stenroth: Ruotsalaiset ovat monarkisteja, joka tapauksessa, mutta eivät halua Itä-Karjalaa. Saksalaiset asettavat monarkiavaatimuksen, kun Karjalan valloitus [muistiinpano katkeaa].
Tein hänelle useita kysymyksiä joihin hän vastasi:
Ei ole vielä voitu mitään asiallista lupausta saada Saksalta Itä-Karjalan valloitukseen, ennen kuin hallitusmuoto on valmis. Ei tiennyt, tulisiko Saksa asettamaan itse hyökkäysarmeijan, vai sallisiko vain Suomen tehdä sen. Ei ollut tietoa vähimmässäkään määrässä millä tavoin Saksa tulisi järjest. Itä-Karjalan valloituksen. Totesin, että koko juttu valloituksesta liikkui vielä suurimmaksi osaksi mielikuvitusten perusteella. Sitä käytetään yhä vain houkutuskeinona saada meitä monarkian puolelle. Siinä myös ilmeisesti Saksa tarkoittaa saada Suomen kiilana syöksemään sotaan Englantia vastaan.
S. sanoi, että on hyvin luultavaa, että heti kun monarkia on säädetty, Englanti heti julistaa sodan.
Kysyin: Onko Saksalla aikomus luovuttaa Itä-Karjala Englannille tai Venäjälle, ellei Suomi sitä valloita?
S:n vastaus ei sisältänyt mitään asiallista.
Yleensä sai tästäkin keskustelusta sen vaikutuksen että hallituksemme liikkuu sangen hataroilla perusteilla.
Ilmeisesti voimme ainakin lykätä sotaa Englannin kanssa, jos emme nyt hyv. monarkiaa. Ja se on jo voitto.
Kysyttäessä vastasi senaattori, että kuninkaaksi olisi saatavissa hyvä, kunnollinen mies. Mutta eduskunnan pitäisi monarkia hyv. jokseenkin huomattavalla enemmistöllä ja vaali kai täytyisi olla verrattain yksimielinen. – Ryhmä katsoi, että nämä tiedot eivät muuta sen päätöstä.
Maalaisliiton Keskushallinnon kokous pidettiin. Päätettiin: täydellisesti hyväksyä ryhmän kanta hallitusmuotokysymyksessä ja siinä, ettei sitä julisteta kiireelliseksi.
Päätettiin panna lehtiin julkinen vastalause sen johdosta, että Helsinkiin oli hommattu monarkistisia ’’maalaisliittolaisia’’ lausumaan julki paheksuminen siitä, että maalaisliiton nimeä näin käytetään.
Kassakreditiivi päätettiin uudistaa.
Mielialat ovat kovin jännittyneet Nuorsuomal. ei enää ole kuin 3 – 4 hallitusmuodon kiireelliseksi julistamista vastaan.
Rosenqvist ja Björk ja Loukko ovat. Kotila horjuu.
Tämä on kiusallista, mutta yhä enempi vakaannun siinä käsityksessä että meidän on nyt seisottava. Sillä jos me antaudumme, luovutetaan Suomen kansan vapaus ikiajoiksi tuntemattoman hallitsijan mielivaltaan, joka tulisi hallitsemaan Saksan turvin. Se on niin hirmuinen rikos, että siihen ei minun omatuntoni alistu. Niinpä onkin se, omatunto, hyvin levollinen.
Kun Svinhufvud oli saanut kuulla, että me emme taivu, oli hän huudahtanut: ’’Jesus siunatkoon!’’.
Kova hermostuminen oli vallinnut senaatissa. Ne olivat uskotelleet itselleen että me taivumme.
Tämän päivän Uusi Suometar jo selvästi sanoo, että, ellei hallitusmuotoa hyväksytä, on 1772 v. hallitusmuoto voimassa, ja sen mukaisesti voidaan ruveta toimimaan. Maalaisliittolaisten on valittava.