Valiokunnan mietinnön tein aamulla. Valiokunta sen yksimielisesti hyväksyi, kiistellen vain yhdestä sanasta viime ponnessa. Puoluekokous sitten hyväksyi neljä ensi pontta keskusteluitta. Mutta Kallio ehdotti viidenteen muutoksen neuvotteluille myönteisempään suuntaan. Silloin oli tappi vedetty pois ja tulva alkoi. Toiselta taholta vaadittiin jyrkästi että viime ponnen sanat: ’’että maalaisliitto ei nyt katso voivansa’’, poistetaan sana nyt. Minä pidin sanan, jonka sijaan ensin olin ehdottanut ’’vielä’’, mutta sovinnon vuoksi luopunut siitä ’’nyt’’ -sanaan alistuen, välttämättömänä tulevaisuuden mahdollisuuksia silmällä pitäen. Jos näet lopultakin on mentävä monarkiaan, ei tarvitsisi hypätä aidan yli. Mutta tästä nyt syntyi kahakka. Räiväpäisimmät näkivät siinä jo kamalan monarkistisen kummituksen jota tahdottiin heille tyrkyttää. Vihdoin asia meni valiokuntaan takaisin. Se muodostettiin nyt: ’’että maalaisliitto ei asian tällä kannalla ollessa’’ j.n.ep. Se hyväksyttiin yksimielisesti! Siis sanon ’’nyt’’ – poisvaatijat olivat kurnineet hyttysiä.
Mietinnön ponnet olivat seuraavat:
[Lehtileike liimattu]
Jouduin keskushallituksen puheenjohtajaksi ensi vuosikokoukseen asti. Kieltäysin, mutta vaadittuna alistuin pitemmän keskustelun välttämiseksi.
Illanvietossa pidettiin 17 eri puhetta. Niissä oli hyviäkin.
Todellisesti oli tämä kokous mahtava. Samalla kun se oli ainoa tilaisuus, niissä jollekulle puolueelle on varattu tilaisuus kokonaisuudessaan lausua mielensä hallitusmuotoasiasta, samalla oli se vakuuttava. Olin elokuulla ja sitteminkin ollut minäkin sitä mieltä että kansan mielipide yleensä ei ole tasavallan puolesta niin jyrkkä. Tämä kokous kerrallaan antoi minulle uuden uskon kansan-vaiston jumalalliseen merkitykseen. Ja nyt olen sitä mieltä että hallitusmuotoasiaa ei voida ratkaista muuten kuin vetoomalla kansanäänestykseen.