Ryhmäkekkerit Kalliolle ja Pehkoselle senaattori-muistoksi. Puhuin heille muutamia toverillisia kiitos sanoja. Molemmat vastasivat. Juutilainen puhui Vaasassa olleille edustajille, erittäin Pehkoselle ja Luopajärvelle. J. Loukko tuli nyt ryhmäämme. Otettiin tervehtien vastaan. Hän puhui syynsä lämpimästi.
Hänelle oli eilen kun kuningas oli valittu ja hän istui kuten mekin toisten seisoessa, hänelle oli vihasta kihisten sanonut Kairamo: Te saatte mennä maalaisliittolaisten joukkoon. Miksi ette mene sinne?
Nyt hän tuli.
Niin ajetaan talonpojat pois suomalaisesta puolueesta, jossa eivät menesty muuta kuin epä-itsenäiset luonteet.
Täysisunnossa tarkastettiin eilinen edusk. päätös kuninkaan vaalista.
Me teimme taas muistutuksen. Arvelin tarkastukseen piilevän juonen. Ellei muistutusta tehdä, niin katsotaan päätös yksimieliseksi. Louhivuoren lausunto siihen viittasikin. Taas nuorsuom. y.m. vaikenivat.
Kirkossa. Minua painosti tällä kertaa erittäin se teatterimaisuus joka koko jumalanpalveluksessa oli niin etualalla: alttaripalveluksessa, saarnassa. Virkkunen saarnasi. Kylmä, tunteeton, muotovalmis saarna. Miestä on kehuttu hyväksi saarnaajaksi, mutta tunne, sydän puuttuu: pelkkää teatteria.
Riensin junalle. Satuin pastori Hedbergin kanssa samaan III l. makuuvaunukupeaan, kolmantena eräs denaturoidulta juopunut mies. Hänet ajettiin Riihimäelle alas, jossa oli hyvin vähältä joutua junanalle.