’’Uusi sivistys’’. Vanha sivistys oli hirveästi kuluttava tuli, hävittävä Moolok. Se hävitti metsät ja hiilet, raiskasi ryöstäen maat. Mihin se koski, sen alkuperäisyyden se hävitti; otti siltä elinvoiman ja ytimen. Se peitti ryöstönsä kiillotuksella ja söi suuhunsa kaiken minkä sai. Ja lopuksi se tuhosi itsensä suursodassa.Tytöt menivät tänä aamuna. On iloista että he oppivat näin tulemaan toimeen omin neuvoin. Jos Kerttukin olisi aina kotona, hän ei oppisi itsenäiseksi. Lupasin mennä Hämeenlinnaan heidän luokseen jo tammikuulla.
Jumala siunaa ja varjele lapsiani.
’’Uusi sivistys.’’ Teoksen alkupuolessa on kuvattava vanhan sivistyksen luonne ja saavutukset, jälkiosassa uuden sivistyksen tehtävät.
Valtioiden velkaantuminen ja siitä johtuvat vaikeudet on sekin kulttuurituote.
Huomautettava: Tätä asiaa en käsittele tiede-miehenä, en sivistyselämän syvällisenä ymmärtäjänä enkä nauttijana, vaan niiden miljoonien joukossa yhtenä rivimiehenä, jotka sivistysannoksista pienelle osalle jääneinä, koettavat esittää toiveensa niin ymmärrettävästi kuin se heille on mahdollista, yhtenä sivistysproletaareista. Sivistyskapitalistien asiak-si jää tutkia onko tässä heidän kannaltaan mitään huomioon otettavaa vai eikö.
Vanhan sivistyksen vallitessa näkivät ihmiset nälkää yltäkylläisyyden keskellä. Tämä nykyinen sukupolvi on ihmistyyppi joka syö enempi kuin kykenee tuottamaan. Ja Luojan antimia luonto kuitenkin kohottaa. Mutta se vaatii palkakseen työtä. Luonto tarjoo, lahjoittaa vain työntekijälle työnilon. Nykyinen sivistys ryöstää työntekijän työnhedelmät työtä tekemättömille. Ne ovat taas ylellisyydessä mässääviä raakalaisia, jotka eivät tunne työniloa, sillä he ovat tämän vanhan sivistyksen sokaisemia. Itse työntekijät katkeroittuvat kun heiltä ryöstetään työnsä hedelmät. He eivät saa ansaitsemaansa iloa.
Uuden sivistyksen on tämä asiain tila korjattava.
Kun maalle käännettiin selkä ja unohdettiin. Mitä siitä seurasi? Ensin leivästä ei tahdottu maksaa mitään. 25 pennin ruiskilon hintaa pidettiin rikollisena. Voikilon 3 mk ja maitolitran 15 penniä samoin. Silloin sai silkki ja verka, huonekalut, herkut maksaa mitä tahansa. Ja ihminen pakeni maata. – Siitä tuli ensin yhteiskunnallinen ahdinko kun kaupunkeihin tuli paljon ’’porvarillisen’’ työn etsijöitä. Sitten asuntopula, työpula, sota, nälkä, vihdoin sivistyspula ja hirveä teurastus. Se oli vanhan sivistyksen kulttuurin saavutus.
Uuden sivist. on vietävä takaisin maalle. Tarkemmin ottaessa edellä kerrottu tulos ei olekaan kulttuurin, sivistyksen, vaan teollisuuden tuote ja siihen on sivistys saanut suhtautua mukautuvasti.
Kullan, jalometallien arvo rahan arvon määrääjänä on joutuva häviölle heti sitä mukaa kuin metalleja ihanteenaan pitävä sivistystajunta muuttuu.