Sunnuntaina 19. Tammik.
Schauman kertoi kuulleensa Ranskan konsulilla olevan varman määräyksen ettei Suomesta saa antaa passia Ranskaan kellekään muulle kuin ententeystäville. Tällä perusteella on Sundblom saanut passin. Mutta Suomen hallituksen edustajalta Törngreniltä se on kielletty.
Edelleen hän kertoo, että meidän Tukholmassa olevat aktivistimme lienevät varmasti luvanneet Ruotsille Ahvenanmaan, johon m. m. G. von Vendt on viitannut.
Maalaiskulttuuri uuden Suomen perusvoimana. Uusi sivistys, joka rakentaa sille kansalliselle pohjalle, joka nyt kuohuu talonpoikaisuuden heräämiseksi. Sen vasen siipi on torpparisosialismissa, kansan kirkollisessa synkretismissa, sen oikea siipi kaikkien tunnustamassa maaseudun yhteiskuntaolojen uudistuksessa. Ja keskusta siinä liikkeessä, joka on nostanut maalaisliittolaisuuden lipun. Katsokaa kuinka leveä ja syvä pohja tällä nousulla on! Siinä on koko kansallisen historiamme tulevaisuuden ainekset ja voimat. Minun pitää siitä kirjoittaa. Tältä pohjalta lähti kapina, tältä vapautus.
Minulle kävi somasti! Olin saanut kutsun saapua Suomalaisen Operatalon avajaisjuhlaan. Läksin määräaikana, muistelin talon olevan Hufvudstadsbladetin vieressä. Se on pimeänä. Etsin, katselen, en löydä. Palaan kortteeriini. Nyt juhlin operatalon vihkiäisiä valkea nauhal[liina] kaulassa ja luen ’’Nuorta Viroa.’’
Se tekee hieman toivottoman vaikutuksen. ’’Nuori Viro[”], kuinka inhimillisesti ja luonnontieteellisesti ymmärrettävä onkaan sen henkinen lainailuintoilu, masentuminen ja veren puute! Siinä esiintyy kansantragiikka loistossaan.
Kuinka se onkaan? Nämä suomalaiset, jotka nyt menevät uhraamaan henkensä ja verensä virolaisten vapauden puolesta! Ja kuinka monta siellä on, jotka ansaitsevat vapauden? Nämä nuorukaiset uhraavat verensä ’’Nuoren Viron’’ unelmain toteuttamisen puolesta, kymmenien virolaisten talonpoikaispolvien rangaistuksen lopettamisen puolesta. Ja kukaan ei heitä ja heidän vaikuttimiaan ymmärrä. He niittävät kunniaa Suomelle, itse kukin, työn tehtyään, kadotakseen kaaokseen.
Rinnastaa nämä ja venäläisten bolshevikirintamalla heitä vastaan taistelevat suomalaiset, kiinalaiset ja ryssät!
Mikä on tämän tarkoitus? Mitä siinä hävitetään ja mitä luodaan uudestaan?
Jos syntyy virolainen val[t]io, jos tuo kansallisuus todella on jotain – miksi juuri Suomen pojat sen luovat ja vapauttavat?
Siksikö että Suomi ja Viro tämän veriyhtymän kautta löytäisivät toisensa? Että historian tarkoitus toteutuisi?
Mitä, mitä kummia tarkoittaa historian jumala?
Onko Suomen heimoilla yhtymismahdollisuudet? Jos on, meitä suomalaisia odottaa suurisuuntainen kansallinen kulttuurityö? Ovatko nämä Viron vapaajoukot sen työn alkuunpanijoita?
Minusta tuntuu että ovat. Ja silloin heidän tehtävänsä merkitys kasvaa.
Monarkistien toiveita. Arfman kertoi ennen joulua eräässä tilaisuudessa sattumalta joutuneensa Saarelaisen kanssa kuulemaan kun Lagerlöf sanoi A. H. Virkkuselle:
’’Jos Mustanmeren laivastossa kerran on nostettu entinen keisarillinen lippu, silloin varmasti Venäjällä nousee monarkia. Eiköhän silloin meidänkin tasavaltalaiset lakkaa rykimästä.’’
Virkkunen: ’’Ei tänne muuten saadakaan monarkiaa.’’