Annilta sain kirjeen, jossa hän lupaa tulla tänne tiistai-iltana. Se on hauskaa! Menemme torstaina Viroon. Valtioneuvostossa käsiteltiin kysymys 3 milj. lainan myöntämisestä Aunukseen. Myönnettiin erinäisillä ehdoilla.
Ensimmäinen esitykseni, koskeva kieltolain koventamista, allekirjoitettiin tänään.
Ruotsalaisten välikysymykseen vastausta käsiteltäessä oli eri mieliä taas. Söderholm esiintyi sinertävänä. Hän moitti minua siitä että olin viime istunnossa esittänyt hallitusmuotoasiassa eroavan kantani. Hän muuten pari eri kertaa hyvin kategoorisesti alleviivasi sen ettei hallituksen kanta millään tavalla tyydytä häntä.
Pääministeri lopuksi sanoi, että hän olisi tahtonut ilmoittaa kantansa hiippakunta-, kouluhallitus- ja Waasanläänin jakoa koskevassa asiassa.
Ramsay toivoi että hän eilen oli selvästi tuonut esiin eroavan kantansa.
Oli sähköä ilmassa. Tuntui siltä että tämän hallituksen eheyspäivät ovat luetut. Arvaan, että ruotsalaiset jättävät erohakemuksensa heti välikysymyskäsittelyn jälkeen. Heidän hallitukseen tulonsa oli ilmeisesti jo tarkoitettu siksi, että he siellä olollaan pakottaisivat meitä keskustalaisia kannatuksen saamiseksi suuriin myönnytyksiin. Nyt he huomaavat erehtyneensä. Erkko ja Castren kyllä suostuvat mihin tahansa. Vennola ja Soininen ovat varmempia. Meitä taas ei taivuta mikään. Ja nyt kun on enemmistö sillä kannalla, että uusia virastoja koskevat asiat alistetaan eduskuntaan, on asema selvä. Hallitus siis ei voi niitä perustaa. Siksi, luulen, että ruotsalaiset pyyhkivät tomut jaloistaan – tahi viisastuvat, ja jäävät sattuman heille vielä varaamiin ministeripaikkoihin.