Hallituskysymys. Tänään oli pääministeri kirjeellä ilmoittanut presidentille, että hän lopulta kieltäytyy olemasta pääministerinä, koska ne edellytykset, joko Mannerheimin jääminen sotapäälliköksi, tahi Valdenin jääminen ministeriksi, eivät ole toteutuneet. – Tämän johdosta olivat Vennola ja Erkko, Kallio ja minä kutsutut presidentin luo. Tuli kysymys, kuka tulisi pääministeriksi, jolloin presidentti kääntyen Vennolan ja Kallion puoleen sanoi että jomman kumman heistä oli se tehtävä. Vennola mainitsi myös Erkon, joka kuitenkin kieltäytyi ehdottomasti. – Mainittiin ministeriehdokkaina: oikeusministeriksi Ritavuori tai Pulkkinen, sotaministeriksi eversti Berg, rahaministerin salkun hoito ajateltiin Vennolalle väliaikaisesti. Presidentti meni pääministerin luo ja me menimme kortteeriimme, johon Kallio toimitti Liakan, Pehkosen, Luopajärven ja Hahlin.
Siinä oli esillä kysymys maalaisliittolaisten suhtautumisesta pääministerin toimeen. Kalliolla tuntui olevan taipumusta ottaa tehtävä vastaan. Minä esitin ajatuksen, että tällä kertaa ei maalaisliitolla olisi syytä ottaa tätä väliaikaista pääministeripaikkaa, koska se aiheuttaisi oikeiston taholta vielä ankarampaa oppositiota. Sen lisäksi epäilin että kun me olemme vähemmistönä hallituksessa, me joutuisimme edesvastuuseen toisten puolueiden tekemistä päätöksistä. Tämä on siksi tärkeä näkökohta, että pitäisi ainakin kutsua kokoon ryhmän delegatsioni neuvotteluun. Se taas veisi aikaa ja asia on kiireellinen. Tähän yhdyttiin.
Presidentin luokse tullessamme uudelleen oli hänellä tieto: Castrén on saanut Mannerheimilta sähkösanoman jonka C. selittää siten, ettei M. kieltäydykään. Nyt peruuttaa C. kirjeensä ja jää odottamaan!
Pidin tätä peräsimettömyyttä ja oman kannan puutetta epäilyttävänä, se vahingoittaa hallituksen asemaa, mutta suostuin siihen, että vielä jäädään vähän odottamaan.