Heräsin taas klo ½ 4. Sitten en enää nukkunut. Puin junalle klo 5.15. Siellä tapasin B[jörkenhei]min. Juttelimme asemasta. Ju-naan tulee paljonlaisesti ihmisiä. M.m. joukko venäläisiä reserviläisiä. Liikuttava oli kohtaus: Nuori työmies ja hänen nuori, viimeisillään raskaudentilassa oleva vaimonsa kättelevät hyvästi. Kun kolmas soitto soi, hyökkäävät he viimeisen kerran syliksi. Suutelevat suulle, aivan kuin aikoen ottaa osan toisestaan. He itkevät. Suru on syvää, polttavaa, suuremmoista. Kuinka se vaimo itkee! Hän varmaan ajattelee: se oli viimeinen kerta! Toinen pari oli hieman hillitympi. Kun mies tuli vaunuun koetti hän vähän ajan kuluttua hurjalla iloisuudella painaa alas surunsa. Hän nauraa ja ilakoi hermostuneesti. Mutta toisinaan kyyneleet virtaavat. Toiset ovat hiljaisia, joku häntä ikäänkuin auttaa huvitteluun. Kaupungilta tullessani saan B:miltä kuulla, että luvattua sekajunaa Vaasan – Seinäjoen linjalle ei tulekaan. Sen sijaan jonkunlainen tavarajuna Vaasan – Tampereen välille.
Kotona tapaan kaikki rauhassa vielä yöpuulla. Impi on jo kahvikeiton puuhassa. Heissä ei ole huomattavaa levottomuutta.
Menen makuulle. Kunnes soittaa Luopajärvi ja kyselee miten on meneteltävä Peräseinäjoelle täksi päiväksi aijotun kokouksen kanssa. Selitän, että minusta olisi kaikkien rettelöiden välttämiseksi viisainta olla ko-kouk-sia pitämättä. Niin hänkin.
M. E. Tarkkasen kanssa sovimme niin ikään, että Joella [Laihian Jokikylä] maalaisliiton juhlaa ei pidetäkään tulevana pyhänä, kuten oli aijottu.
Pohjola kertoi kahdesta miehestä, jotka olivat useita päiviä makailleet Kööpikän peräsängyssä: hienot kädet, hyvät vaatteet, kuultelevat tarkoin.
Laihian N. Liiton talolla piti tulla suuret urheilujuhlat. Kehoitin Kahraa menemään sinne ehdottamaan, ettei nyt mitään juhlia pidetäisi. Tuli Hietarinta telefoniin kyselemään mitä on tehtävä? Neuvoin että se on nyt viisainta olla juhlimatta. Suomella on liian vakava hetki juhlimiseen. Jotkut olivat pitäneet tätä pelkuruutena! Juhlat kuitenkin lopetettiin. Kahra ja Turunen luonani.
Harju telefonoi saaneensa puhelimitse Helsingistä tiedon että siellä jo ”mustepullo hyppelee Tietotoimiston pöydällä.” Kuului kanuunanjyske mereltä. Oli ilmoitettu, ettei vielä kovin pelätä.
Kristianian [Oslo] lähitienoolta kuului niin ikään kanuunanjyskettä. Keitä ne olivat ei tiedetty.
Ihmiset näyttävät suhtautuvan asemaan vielä siten kun ei se nyt sentään vielä uhkaisi ”meitä”.
Minulla on se käsitys ettei vihollinen voi nousta maihin näillä seuduin.
Mieleni on hyvin raskas. Parhaillaan jo vuotaa viaton veri ihmiskunnan rikkomusten tähden.
Lähden yöjunassa Vaasaan.
Tulin Vaasaan. Junassa kertoi konduktöri Sippola, että Sydänmaalla oli juna otettu ”takavarikkoon”. Siinä näet matkusti joukko saksalaisia tehdastyömiehiä Tampereelta, aikoen Tornion kautta pois maasta. Miehet pidätettiin sotakarsseriin. Juna sai jatkaa matkaansa.
Vaasassa oli asemasali leirinä. Siellä majaili 40 sotamiestä.
Tänne tullessani kuulin että Itävallan keisari Frans Josef oli kuollut kuultuaan että Englanti on julistanut sodan Saksaa vastaan.
Vaasassa on otettu hevosia ja rattaita numerolippua vastaan Mustasaarta myöten.