Nousin virkistyneenä aamulla, saatuani levollisesti nukkua yöni. Päivä on kulunut ilman merkittävämpiä uutisia. Meritappelut Porkkalassa, Pohjanmerellä ja Hangossa ovat osottautuneet perättömiksi. Hangossa kuitenkin ilmoitetaan salateitä venäläisten räjäytelleen soraksi Suomen valtion satamarakennuksia, estääkseen saksalaisia saamasta niistä varushuoneita, jos maalle nousevat. Ryssä on ryssä!
Tappeluista Venäjän ja Saksan rajalla on hyvin niukkoja tietoja, jotka kertovat, että venäläiset ovat työntäneet saksalaisten hyökkäykset takaisin. Täällä on sellainen arvelu, että jos todella niin olisi, siitä kerrottaisiin toistotietoina virallisesti.
Oman maamme rajojen sisällä tapahtuvista varusteluista ei saa kertoa mitään lehdessä. Se tekee toimitustyön hyvin vaikeaksi.
Tänään on venäläisten hevosenosto siirtynyt Laihialle. Täällä viedään ihmisiltä kaikki hyvät hevoset, missä vain tavataan. Ensin kerrottiin ettei samasta talosta oteta kuin 1 hevonen. Mutta nyt on esim. Ekbladin ukolta viety jo 4 ja Raudasta 2 j.n.e. Korkein hinta mitä luvataan on Smk 500. Ensin oli komendantti aikonut taksaksi vain 100 ruplaa, mutta kuvernööri Sillmanin piti pontevasti vaatineen maksimi-hinnaksi 500 mk, joka tulikin päätökseksi.
Muutamien mustasaarelaisten kerrotaan tuoneen toisia, s.o. huonompia hevosia kuin mitkä oli merkitty. Komendantti oli jo aikonut haastaa näitä vastaamaan, mutta kerrotaan kuvernöörin saaneen estetyksi.
Eräs Seinäjoen ukko oli noutamassa silakkakuormaa. Hevostenottajat huomasivat hyvän hevosen. Ottivat kiinni, päästivät aisoista. Veivät. Ukko jäi itkemään lippu kourassa silakkakuorman ääreen.
Tänään kierteli ensi kerran sotilaspatrulleja kaupungilla.
Kaameata oli nähdä rautatieasemalla sähkölennätin konttoria. Avoimen luukun edessä seisoo sotamies kiväärin kanssa, toinen konttorissa sisällä; 3:me neitiä työskentelee sähkökoneitten kanssa.
Kävin kuulustelemassa oliko sittenkin paikallisjunasta toivoa, kuten huhu kävi. Ei ollut.
Kävimme äsken Niemelässä. Hietasaaren ja Vaskiluodon välissä makaa jo saksalainen höyrylaiva, joka on otettu takavarikkoon ja siellä ne 19 merimiestä jotka eilen illalla vangittiin Sydänmaalla.
Kuulin tänään seuraavan tarinan. Ilma-joel-ta oli v. 1902 mennyt, silloisen agitatsionin perusteella, venäläiseen sotapalvelukseen, toivossa päästä sitä tietä ”ylenemään” santarmeiksi, tahi muuta. Toisella oli rahojakin, – Nyt oli tämä mennyt nimismiehen luo jättääkseen uloshaettavaksi jonkun velkakirjan. Silloin nimismies sanoi: ”Jahah, minulla on teille muutakin asiaa. Teidän on sinä ja sinä päivänä saavuttava Helsinkiin, astuaksenne armeijaan muiden reservien kera.” Miehelle tuli hätä. – ”Voisikohan karata?”.
Hm!
Ajatellapa tätä tapausta ja v. 1902 taisteluita asevelvollisuuskutsuntoja vastaan ja niiden puolesta, on todella sääli niitä, jotka noudattivat ”desemvirien” kehoituksia.
Mies sai jättää kotinsa ja lähteä Helsinkiin armeijaan.
Venäläiset sotilaat kaupittelevat paitojaan, saappaitten puolipohjia ym. ihosta irti pääseviä. Kaikki eivät tunnu edes tietävän että kysymys on sodasta.
Kello on yli 10 kun toimistossa tätä kirjoitan. Haapala, Kokkonen ja joku vieras istuvat telefoonin ääressä odottaen puhelua Tampereelle.
Olemme tänään voittaneet sotatietojen tuoreudessa toiset lehdet. Asetimme oman tietoaseman myöskin kultaseppä Keturin ikkunaan; se näytti heti vetävän puoleensa suurta huomiota.