Tänään tuotiin ”komennettuja” hevosia Laihialta, Vähäkyröstä, Isokyröstä, Ylistarosta ja Jurvasta suuret määrät Vaasaan. Kaiken päivää niitä tuli. Otettiin vain parikymmentä, nyt ratsuhevosia. Muut saivat mennä. Päivällä tulivat toimistoon kauhistuneen ja vakavan näköisinä Mukari, Koski, Kasvio ja Myllymäki. Sanoivat poliisin naulaavan juuri paaluihin kuvernöörin julistuksia joilla reservi kutsutaan kokoon. – Venäläinen, sanoin. Ei, vaan suomalainenkin. Väitin vastaan, he taas väittivät. Tuli ilmoitus toimistoon. Siinä seisoi: ”Venäjän armeijan reservissä”. – Ei koske Suomea! He eivät usko. Soitettiin Lääninhallitukseen. Saatiin selitys, että kuulutus koskee ainoastaan venäläisiä. Miehet rauhottuivat. Lähtivät iloissaan kahville. Meitä pyydettiin lääninhallituksesta, että selittäisimme lehdessä asian. Sen teimme. Monet kävivät päivän mittaan toimistossa tuon asian vuoksi. Saatoimme kaikkia lohduttaa.
Tuntuu kun ihmisten mielenkiinto sotauutisiin kiihtyisi, mutta mieliala on hieman rauhottunut.
Olimme illalla Niemelässä, Haapala, Harju, Kokkonen ja minä. Ihana ilta. Päivällä oli satanut, nyt oli dropillista [tihkusadetta]. Istuimme niemen nokassa tunnin ja katselimme vangittua saksalaista laivaa lahdella sekä pienen poikasen ongintaa.
Tultuamme toimistoon, kirjoitimme vielä latojalle eri valtojen sotasyiden selosteluja. Tuli uusia tietoja Tampereelta.
Nyt istuu latomokone. Klo on 11. Toimistossa on uutisodottajia. Minä menen kahden tunnin kuluttua perhettäni vastaan rautatielle. Ne tulevat tänne jakamaan Pyrkijää.