Torstaina 9. Lokak.
Inkerin puolesta kysyttiin: salliiko Suomen hallitus että ne, toista tuhatta inkeriläistä, jotka ovat harjoitettuna Kannaksella, saisivat mennä Suomen alueen yli Viron puolelle. Siellä vallattaisiin yhdessä Luoteis-Venäjän joukkojen kanssa Yhinmäki ja Kronstadt, englantilaiset mukana. Nämä aikovat alottaa rynnäkön Pietaria vastaan. Samalla pyydetäisiin saada värvätä 300 suomalaista. Joukot kerätäisiin Koivistolle, josta englantilainen laiva veisi ne Viron puolelle. Luopajärvi kiinnitti huomiota siihen, että englantilaiset luovuttavat inkeriläisille, valkovenäläisille sotatarpeita, vaan suomalaisille ei. Samaan aikaan alkavat Pohjois-venäläiset vaatia Karjalan mobilisoimista ja englantilaiset ilmoittavat ottavansa täältä laivastonsa pois. Eikö tässä ilmene jotain nurjaa? Mitä kanssamme tarkoitetaan? Meidän pitäisi olla tapausten tasalla. Kun meitä tahdotaan kaikesta pitää ulkopuolella, on meidän mentävä mukaan omin valloin ellei kutsuta.
Sotaministeri oli hämmästynyt Ljn tiedon annosta, että tästä asiasta on jo puhuttu monta viikkoa. Eikä hän ole tietänyt. Ehkä meidänkin tulisi ottaa osaa Pietarin retkeen. Se ei ole helppo. Mutta on koetettava. Inkeril[äisille] myönnettävä.
Erkko suostui inkeril. menoon.
Ulkominist. Englantil. laivat menevät pois vasta sitten kun jääsuhteet pakottavat, jolloin bolshevikit eivät pääse liikkeelle. Epäluottamus meihin johtuu saksalaisepäilyksestä, sekä: että eduskunnassa on 80 sosialistia. Suurvallat tuntevat meidän voimamme, armeijamme voiman ja kyvyn. Mutta ne tietävät että inkeril. ja virol. ovat niin heikkoja, niitä hallitsevat ententevallat. Mannerheimin asettuminen Englannin oikeiston oppositsionin palvelukseen on karhun palvelus Suomen asialle. Ranska ilmoittanut olevansa aivan liian väsynyt mennäkseen Venäjälle. Englanti ei myöskään. Entente pelkää meidän voimaamme, jos laskee meidät liikkeelle.
Lundson puoltaa inkeriläisten pyyntöä. Meidän on nyt harkittava, onko meille mahdollista mennä Pietariin. Siltä varalta varust[auduttava].
Ritavuori suostuu inkeriläisten menoon, mutta epäilee suomalaisten vapaaehtoisten lähettämistä. Pietarin kysymys otettava harkittava, miten suhtautua siihen aktivisesti, eikä passivisesti.
Hahl: inkeriläiset menköön, menköön vapaehtoisetkin jos halutaan.
Luopajärvi levoton että annetaan tapahtumien kulkea, eikä pidetä huolta asioista. Marssitaan paikallaan. Ei ole saatu valkoisten ryssien, eikä ententen luottamusta. Yritettävä aktiviseen toimintaan. Epäilee vapaaehtoisten lähetystä.
Alkio yhtyi pääasiassa Ritavuoreen ja Ulkoministeriin. Vastusti vapaaehtoisten lähettämistä.
Kallio puolsi inkeril. ja vapaehtoisia. Pelkää sotaa, mutta kenties on pian vallattava Aunus.
Soininen puoltaa inkeril[äisiä), .vast[ustaa] vapaehtoisia ja yleensä sotaa. Toista on Itä-Karjala. Mutta ei sano siitä nyt mitään.
Merkittiin, että inkeriläiset saavat mennä, samoin 300.
Ritavuori ja Alkio 300:dan suhteen olivat toisella kannalla.
Yliopiston opettajakysymys.
Ehdotin, että rahat otetaisiin menosääntöön, mutta, että samalla vaaditaan, että yliopiston opettajaolot ja kieliolot järjestetään ennen kuin myönnetyitä varoja saa käyttää.
Soininen ja Kahelin puolsivat kirkollisministerin ehdotusta.
Kalliosta tuntuu siltä, että kirkollisministerin ehdotuksessa on otettu suomalaisuuden edut huomioon ja tulee siis suomalaisuudenkin asia menemään eteenpäin koko pitkillä askeleilla. Hyväksyy.
Valtioneuvosto hyväksyi kirkollisministerin ehdotuksen sillä muutoksella, ettei geometrian professorivirkaa perusteta, vaan yleinen.
Alkio ilmoitti eriävän mielipiteensä.
Tämä tilaisuus tuntui perin ’’suomalaiselta’’. Jos tässä olisi ollut ruotsalainen hallitus ja yliopistomme kieliolot olisivat olleet suomalaisen ylivallan rasittamat niin kun ne nyt ovat ruotsalaisen ylivallan rasittamat, olen syvästi vakuutettu, että ne olisivat yksimielisesti hyväksynet ehdotukseni.